Mercedes-Benz valmistautuu tulevaisuuteen usealla rintamalla, mutta toisin kuin useimmilla, pääpaino ei ole sähköautoissa. Mercedesin ajatuksena on kehittää polttomoottoriautoja niin pitkälle kuin se on mahdollista ja tuoda rinnalle hiljalleen sähköisempiä pelejä.
Tästä hyvä osoitus on C200EQ, joka on 48-voltin järjestelmällä varustettu bensa-auto. Sitä voisi kutsua eräänlaiseksi kevythybridiksi tai hybridin light-versioksi, mutta Mercedes nimeää autonsa vain termillä EQ.
C200EQ:n kohdalla tämä tarkoittaa voimalinjaa, jossa on piskuinen bensiinimoottori ja sitäkin pienempi sähkömoottori. Sähkömylly on vain 14 hevosvoimaa tuottava purkki, jolle kerätään talteen jarrutusenergiaa. Sitä sitten hyödynnetään tuomaan lisävoimaa kiihdytyksiin.
Vaikka sähkömoottori on varsin pieni, sen luvataan tuovan hetkellisesti 160 Nm lisävääntöä. Voima on kuitenkin läsnä kovin lyhyen aikaa, mutta se toki auttaa silloin kun voimaa tarvitaan pikaisesti lisää.
Pikkuinen bensakone
Bensiinimoottori on C-sarjaan pieni. 1,5-litrainen ja nelisylinterinen moottori kuuluisi enemminkin A-sarjan hinnat alkaen -malliin, mutta eipä anneta koneen koon hämätä. Kaikkihan sen tietävät, että ei se koko, vaan se miten sitä käyttää.
Puolitoistalitrainen moottori tuottaa 184 hevosvoimaa, jonka päälle laitetaan sähkömoottorin huimat 14 heppaa. Vääntöä polttomoottori tekee 280 Nm ja tuohon päälle lätkäistään hetkellisesti käytössä oleva 160 Nm. Yhteisvääntöä siis 440 Nm, ei huonosti bensamoottorille.
Näillä eväillä suorituskyky asettuu paikaltaan sataseen kiihdytettäessä 8,1 sekuntiin. Huippunopeutta voi Saksan vapailla motareilla kelailla 234 km/h, mutta kotimaassa tuohon lukemaan tarvitsee tuskin koskaan yltää.
Järjestelmä sinänsä toimii kuin ajatus, eikä sähkömoottorin peliin tuomista voi huomata millään tavalla. C200:ssa ei tunnu mitään kummallisuuksia sähkömoottorin tuodessa voimansa peliin. Paketti on nelivetoinen, joten paikalleen ei tarvitse jäädä sutimaan edes kovemmissa keleissä.
Vaihteisto on luonnollisesti parasta mitä markkinoilla on tarjolla. 9-vaihteinen automaattiaski muistuttaa monella tapaa portaatonta automaattia, mutta kuminauhamaisuus on poissa. Vaihdot vain sujuvat niin sulavasti.
Alusta taattua Mersua
Kun moottori ja vaihteisto ovat kunnossa, on voitu keskittyä ajokokemukseen. Alusta on hyvin Mersumainen, eli mukava, mutta jämäkkä. C:n ei tarvitse uhkua sporttisuutta, vaan siitä voidaan tehdä kylmän viileästi mukavuuspainotteinen. Ja ah, kuinka pehmeät ja mukavat kyydit C-sarjalainen tarjoaakin.
C200:n muotoilu edustaa varsin perinteisiä arvoja. Siinä ei ole mitään kovin uutta tai ihmeellistä, vaan perustyylikästä Premiumia. C ei ole aggressiivinen, mutta ei liian pehmeäkään. Keskikokoisena se on varsin tasapainoisen näköinen.
Myös sisusta huokuu arvokkuutta ja tyyliä. Mersun uusi sisustailme on kautta koko malliston hyvin tunnistettava ja kieltämättä varsin tyylikäs. Sitä hallitsee erinomainen monitoimiratti ja keskikonsolin näyttö.
Vaihteistoa operoidaan edelleen oikeasta viiksestä, mikä vaatii muiden autojen jälkeen pienen totuttelun. Audiojärjestelmää voi ohjailla joko ratin namiskoista tai keskikonsolin alla olevasta rullasta.
Yllättävän pieni kontti ja takatilat
Kaikki on juuri niillä paikoilla, mitä niiden olettaisi olevan ja järjestelmät toimivat intuitiivisesti. Se tekee Mersulla ajamisesta niin valloittavan mukavaa ja helppoa. Se on laatuvaikutelma, joka tekee autosta Premiumin.
Yksi asia C-sarjassa hieman hämää. Se on sisätiloiltaan yllättävän pieni. Kun etujakkaralla on hyvä olla, alkaa takana loppua jalkatila. Mutta toisaalta luokka huomioiden tilanne vertautuu muihin. Myöskään takakontti ei juhli litroilla ja muoto tekee haasteita suurempien asioiden kuljettamiselle. Mutta toisaalta lisätilaa haluava voi valita farkkuversion.
Hinnaltaan EQ-versio nousee 50 000 euron paremmalle puolelle. Viisikymppiä näin hienosta automallista ei oikeasti ole mahdottoman paha hinta. Halvin C-sarjalainen irtoaa hinnat alkaen -versiona 33 000 eurolla, mutta tuollaisen hintalapun kanssa kovinkaan moni tuskin kävelee ulos autoliikkeen lasiovista.
Tuomas Rajala
Kehuja: moottori, vaihteisto, ajomukavuus, sisätilojen viimeistely
Parantamisen varaa: pieni ja vaikean muotoinen takakontti
