Autoteollisuus alkaa enenevissä määrin muistuttamaan elektroniikkateollisuutta. Teesit ovat samat kuin mobiililaitteissa. Nykypäivän auto on yhtä henkilökohtainen kuin puhelin tai tabletti ja siksi siitä pitää voida rakentaa persoonallinen kokonaisuus.
Tähän ajatukseen nojaa Opelin uusi pikkuauto Adam, jota voi muokata mieleisekseen yhteensä yli 30 000 muokkausvaihtoehdon turvin. Ulkovärejä on tarjolla 12, vanteita 31 ja sisäpanelointeja 19. Näiden lisäksi Adamiinsa voi valita ison joukon erilaisia tarrasarjoja ja istuimia.
Adamin konsepti on Opelille uutta, mutta vastaavaa ajatusmallia on tavattu aiemmin mm. Citroenin DS3-mallissa. Opel vain vie kokonaisuuden astetta pidemmälle, mikä tekee siitä houkuttelevan trendikästä cityautoa harkitsevalle.
Vaipuuko 90-luku vihdoin unholaan
Adam on juuri se tuote, jota Opel on kaivanut nostamaan 90-luvulla lokaan vedettyä mainettaan. Se on tuore, trendikäs, dynaaminen ja haluttava, mitä ei voi sanoa kovin monesta Opelin viimeaikaisesta mallista.
Opel astuu Adamilla myös Minin reviirille. Haaste on kova, sillä BMW-konserni on tuttu siitä, että jokainen yksityiskohta on loppuun saakka mietitty. Se on tilanne myös Minin kohdalla.
Laatuvaikutelmassa Mini vetää pidemmän korren, mutta toisaalta sen hinnatkin kohoavat Opelia korkeammalle. Hinnat alkaen –malli kustantaa Opelin kohdalla alle 15 000€ ja Minin edullisin First Edition –malli maksaa liki 19 000€.
Persoonaa kehiin
Adamin ulkonäkö on persoonallista ja huomiota herättävää. Renkaat on sijoitettu korin laitoihin ja muotoilu tuo mieleen hieman Miniä ja hieman Fiat 500:aa. Silti se ei ole kopio kummastakaan, vaan näyttää omalta itseltään.
Erilaisten väriteemojen avulla autosta saa myös muokattua persoonallisen kokonaisuuden, sillä katolle ja korille voi valita värityksen 12:sta vaihtoehdosta. Lisäksi ilmettä voi muuttaa hyvin erilaisiin suuntiin 31 eri vannevaihtoehdon voimalla.
Koeajoauto on varustettu valkoisilla vanteilla, jotka tuovat tuulahduksen rallimaailmaa. Se sopii yhteen mikroautomaisen ajettavuuden kanssa, vaikka ohjaus onkin tehostettu hieman liian kevyeksi.
Auto-ostoksilla netissä
Opelin leirissä ollaan tajuttu myös nettiostosten tuoma potentiaali. Omaa Adamiansa kun saa hieroa Opelin sivuilta löytyvällä suunnitteluohjelmalla iltojensa ratoksi ja vaihtoehtojen kanssa kikkaileminen on kieltämättä koukuttavaa puuhaa.
Suunnittelun lisäksi myös ajokokemus on miellyttävä, vaikka ulkonäkö antaa odottaa jotain vieläkin parempaa. Koeajoversio on varusteltu ronskisti ja verollinen listahinta nousee pitkästi 20 000€:n paremmalle puolelle.
Ohjaus on tehostettu Mokkan tapaan kevyeksi, mikä tekee käytöksestä hieman rauhatonta kovemmissa nopeuksissa. Adamia joutuu ohjaamaan jatkuvasti, mikä ei varsinaisesti tee ajamiskokemuksesta rentouttavaa.
Toinen asia, josta Adamia voi moittia on pikkuautoja lähes aina vaivaava rengasmelu, joka on läsnä myös Opelin kohdalla. Meteli ei ole katastrofaalista, mutta kesärenkaillakin ääntä syntyy valitettavan paljon.
Ei voimalla mässäilyä
Moottorivaihtoehtoja Adamissa on kolme, joista kaksi on 1,4-litraisia bensiinikoneita ja yksi 1,2-litrainen. Mallistossa vilisee myös 1-litrainen ja 3-sylinterinen pikkumoottori, mutta kolmemukinen versio ei ainakaan toistaiseksi kuulu kotimaan tuontiohjelmaan.
1,2-litrainen ja 4-sylinterinen moottori tarjoilee 70 hevosvoiman tehot ja tehokkain 1,4-litrainen EcoFlex –moottori puolestaan kehittää tasan 100 hevosvoimaa. Koeajoversio on varustettu 87 hv koneella, mikä hoitaa hommansa pikkuauton voimanlähteenä mainiosti.
Moottorit ovat pienitehoisia, mutta samaan aikaan yllättävän paljon kuluttavia. Valmistaja lupaa pienempitehoiselle 1,4-litraiselle viiden litran keskikulutusta, mutta sekalaisessa ajossa Adam hörppää lähemmäs 7 litraa sadalle.
Mitään kovin repäisevää suorituskykyä Adameilta ei sovi odottaa ja siinä mielessä siitä ei ole varsinkaan tehokkaimpien Mini-mallien haastajaksi. Se on sääli, sillä kompaktin kokoista Opelia soisi ohjastavansa myös tehokkaamman koneen voimin.
Toivottavaa onkin, että Adam saisi jossain vaiheessa oman OPC-mallinsa. Auton mittasuhteen kun huutavat ylitehokasta bensiinikonetta ja jäykkää alustaa.
Golfbagi pitää unohtaa
Sisätiloiltaan Adam on pieni, kuten tämän kokoluokan auton kuuluukin. Varsinkin takakontti on niin piskuinen, ettei sinne kannata uneksia mahduttavansa kovin montaa ostoskassia.
Kontin pohja on korkealla, eikä tilaa ole sivuttais- tai pituussuunnassa nimeksikään. Golfbagin sijoittamisen takatilaan voi unohtaa suosiolla ja ainoa vaihtoehto onkin valjastaa takapenkki kuljetuskäyttöön.
Rehellisyyden nimissä se onkin ainoa, johon takapenkkiä voi suositella käytettäväksi. Aikuisille se on aivan liian pieni, elleivät etupenkkiläiset halua istua polvet suussa. Lapsille takapenkki sentään menettelee.
Kuollut kulma jää paitsioon
Kattolinjan muotoilu on kaunista, mutta se tekee kuolleen kulman havainnoinnista lähes mahdotonta. Pilari on pahasti edessä taakse vilkuiltaessa, joten kuolleen kulman tutka kannattaa ehdottomasti ruksia lisävarustelistalta.
Adamin sisusta on tyylikäs ja inspiraatiota on selkeästi haettu Ministä. Samaa ovat mm. pyöreät ilmanohjaimet, jotka sopivat kokonaisuuteen hyvin. Myös penkit ovat koeajoversiossa hyvät ja itselle sopivat löytyvät varmasti 15 vaihtoehdon joukosta.
Koeajoversio on varustettu ledivalokatolla, joka hehkuu pimeällä kelillä tuomassa tunnelmaa ohjaamoon. Idea on simppeli, mutta toimiva ja katon ledit toimivat myös lähestymisvaloina sisätilassa.
Opel Adam nostaa saksalaisvalmistajan parempiin asemiin pikkuautomarkkinoiden suhteen. Opelin perustajan mukaan nimetty malli on myös auto, jonka potentiaalia edesmennyt kantaisä voi hyvillä mielin silmäillä pilven reunalta.
Tuomas Rajala
Kehuja: personointimahdollisuudet, muotoilu, laatuvaikutelma, varustevalikoima
Parantamisen varaa: turhan kevyt ohjaus, rengasmelu
