Kompaktien crossovereiden luokassa riittää tunkua. Uusin tulokas on Opelin Crossland X, joka ei oikeastaan tunnu tietävän onko se tila-auto, katumaasturi vai perinteinen pienen perheen farmari.
Opel itse nimittää Crosslandia katumaasturimaiseksi tila-autoksi, mikä kuvaa sen ideologiaa melko hyvin. Pelkkä katumaasturi se ei ole, sillä ulkonäkö ja sisätilat muistuttavat pientä tila-autoa.
Tilan luominen pieniin perheautoihin kasvattamalla katon korkeutta on osoittautunut useassa tapauksessa toimivaksi. Vastaavia automalleja on aiemmin tullut markkinoille mm. Toyotalta (Yaris Verso) ja Fordilta (B-Max ja C-Max).
Saksalaisen Opelin näkökulma asiaan on pitkälti vastaava kuin muillakin, mutta kuoret ovat hieman maastoisemmat. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Crossland X olisi juurikaan tavanomaista henkilöautoa kelvollisempi maastossa. Mutta toisaalta sama asia riivaa koko katumaasturiluokkaa.
Moottorivalikoima edustaa nykysuuntausta
Oikeastaan ainoa katumaasturiluokasta muistuttava asia Crosslandissa on hieman korkeampi istuinkorkeus, sillä Opelin hytistä maailmaa silmäillään hieman korkeammalta kuin henkilöautoissa.
Moottoriltaan Crossland X edustaa automaailman nykysuuntausta. Pienistä bensa- ja diesel-turboista revitään irti se mitä revittävissä on ja kokonaisuus on koko tavalla vaimea. Toisaalta niiden potentiaali hyödynnetään täysimittaisesti ja kaupungissa arkista tehoa on aivan riittävästi.
Koeajettu versio on varustettu 1,2-litraisella bensaturbolla, joka on paritettu yhteen automaattivaihteistolla. Turboversion huipputeho on 110 hevosvoimaa ja se osataan hyödyntää hyvin kuusilovisen automaattiaskin kanssa.
Arkiseen kaupunkiajoon tehoa on riittävästi, mutta täydellä lastilla ja moottoritiellä tehon rajallisuus alkaa näkyä. Mutta toisaalta Crossland ei olekaan auto, jonka ostajat hankkivat sellaisen pitkille siirtymille suurilla lasteilla. Kovemmissa vauhdeissa kolmisylinterinen moottori alkaa säksättää niin, että sille tekee mieli antaa hieman armoa.
Crossland X:n moottorivalikoima on rakennettu kahden moottorin ympärille. 1,2-litrainen bensakone ja 1,6 –litrainen diesel. Näistä kahdesta moottorista kuitenkin saadaan aikaiseksi yhteensä viisi eri tehoversiota.
Bensamottia on saatavilla joko vaparina tai turbona. Vaparikone luovuttaa sisuksistaan 81 hevosvoimaa ja turbokone joko 110 tai 130 hevosta. Dieselpata puolestaan 99 tai 116 hevosvoimaa.
Kolmisylinterinen vapaasti hengittävä bensakone lukeutuu niihin, joita automaailmassa kannattaa välttää, mikäli haluaa autoltaan minkäänlaista suorituskykyä. Myös kulutus on samaa luokkaa kuin 130-heppaisessa turbomoottorissa, joten ympäristöasioillakaan sen hankkimista ei varsinaisesti voi perustella.
