Tällaisia autoja nyt halutaan. Kohtuuhintaisia kulkupelejä, jotka silti tuntuvat ja näyttävät isoilta ja arvokkailta. Kun mukana on vielä monipuolisia ominaisuuksia ja runsaasti tilaa, alkaa todella tuntea saavansa rahoilleen vastinetta.
Nissan Qashqain toinen sukupolvi on tästä hyvä esimerkki. Se on korskean näköinen, tuntuu hintaansa kalliimmalta ja tarjoaa kaiken mitä keskiverto autonkäyttäjä voi haluta.
Ensimmäisen sukupolven Qashqai oli paljon huonompi. Silti sekin kävi hurjan hyvin kaupaksi, ennen kuin myyntiin tuli nykyinen rutkasti parantunut kakkos-Qashqai.
Nyt tästä paljon paremmasta Qashqaista tulee Renaultin versio. Nissanin kanssa jo pidempään ollut kimppa on tähän mennessä tuottanut näkyvimmät hedelmät pakettiautopuolella. Nyt kuitenkin fiksusti lähdetään keräämään todella tuottoisaa crossover-henkilöautojen satoa.
Isommin ja hillityn tyylitellysti
Kadjar näyttää ehkä vähän vaikeasti määriteltävältä. Se voisi olla melkein minkä merkkinen auto tahansa. Seurauksena se ei ainakaan hypi silmille, varsinkaan hillityllä värillä ja näillä perusversioiden 17-tuumaisilla vanteilla. Tämän pihalleen parkkeeraamalla ei säikytä naapuria eikä itseään.
Tässä siis saa Qashqaihin ja moniin muihinkin crossovereihin verrattuna hillitymmän tyylin, mutta myös aavistuksen lisää tavaratilaa. Kadjarissa perää on venytetty Qashqaihin nähden seitsemän senttiä. Näin tavaratila on 42 litraa Nissania isompi, 472:n maitopurkin kokoinen. Sillä pysytään hyvin mukana katumaasturiluokan kisassa. Takapenkkitilat ovat myös asiallisia, erityisesti pääntilaa on jopa ruhtinaallisesti.
Kyytiin siis saa kaiken sen, mitä tavalliseen autoon voi olettaakin saavansa mahtumaan. Kaikki matkustajat myös istuvat mukavasti ja tilavasti. Erityisen miellyttäviä ovat etupenkit, jotka ovat mainiot istua. Kalleimmassa Bose-varustelussa ne myös ovat hienon näköiset puolinahkaverhoillut. Näin oli lisävarusteltuna koeajoautossakin, joka noin muuten oli edullisemmilla Zen-varusteilla. Hauska nimi varustetasolle.
Sisusta on muutenkin tyylitellympi kuin sisarmalli Qashqaissa. Tässä makuasiat ratkaisevat, kumpi on parempi. Qashqai useampine nappuloineen ja hieman vähempine toimintoineen on helpompi oppia ja käyttää.
Kadjarissa taas mikäli ottaa lisävarusteisen (ja Boseen kuuluvan) R-Link-järjestelmän, niin silloin säästellään nappuloissa. Tällöin asioita pitää hakea kosketusnäytön valikoiden syövereistä.
Toimintoja ja säätöjä riittää kyllä tässä R-Linkissä lähes loputtomasti. Navigoinnin ja vastaavien toimintojen lisäksi sinne voi myös hakea omia sovelluksia Renaultin R-Link Storesta. Ajan mittaan tarjolle saattaa tulla pientä hauskaa, jolla autoaan päivittää. Vakionakin R-Linkistä voi lukea esimerkiksi kaikenmoista taloudellisen ajamisen tietoa. Hassuttelija taas muuttaa mittariston ulkoasua ja värimaailmaa vaikka päivän asukokonaisuuden mukaan…
R-Link-systeemi kyllä koeajossa myös sekosi välillä omaan sisältöönsä. Kun laittoi musiikkisoittimen päälle, se alkoi toistaa muistista ensimmäisiä äänitiedostoja. Ne olivat navigaattorin neuvoja. Muutaman sekunnin mittaiset äänitiedostot seurasivat toisiaan. Tiedostonimien, esim. ”bg_right” tai ”bg_300m_straight”, perusteella pystyi arvaamaan päässeensä bulgarian kielikurssille. Pian tämä kyllä alkoi ärsyttää, ja vielä enemmän kun tämä toistui pari kertaa uudestaan.
Kosketusnäyttöseikkailun lisäksi muussakin käyttölogiikassa on muutamia Renault-erikoisuuksia. Vakionopeussäädin tai nopeusrajoitin valitaan käyttöön keskikonsolin keinukytkimestä. Varsinaiset sen käyttönappulat sentään ovat normaalisti ohjauspyörässä. Radion äänenvoimakkuutta ja kanavaa voi valita ohjauspyörän takana sokkona käytettävästä nappulayksiköstä. Nämä eivät ole suoranaisesti huonoja ratkaisuja, ainoastaan erilaisia, mutta ne pitää oppia.
Autoa lainaavalle pitää näiden neuvomisen jälkeen myös muistuttaa, että sähköinen käsijarru ei tässä mene päälle itsestään, kun moottori sammutetaan. Toisin kuin monissa muissa autoissa, tässä se pitää itse laittaa. Liikkeelle lähtiessä käsijarru taas vapautuu automaattisesti.
Matkaan mielelläni kuljen nyt
Kuskilla on Kadjarissa varsin kivat oltavat. Mukavan ja tyylikkään penkin lisäksi myös ratti on kunnolla muotoiltu hyvin käteen sopivaksi. Johtuuko vain hyvästä otteesta, mutta tuntuu kuin myös ohjaus olisi vähän parempi kuin Qashqaissa. Ajotuntuma on sen myötä vähän eurooppalaisempi, eli jotenkin sutjakampi.
Kadjar on siis kohtuullisen hyvä ajettava, ja Renaultiksi suorastaan mainio. Takavuosien tunnottomuus ja ylipehmeys on poissa. Joku Rellu-merkkiuskollinen ei tästä ehkä tykkää, mutta muuten tällainen automaailman hyvän keskitien kulkeminen on mainio asia.
Osakiitos toimivasta kokonaisuudesta saattaa mennä koeajoauton 17-tuumaisille renkaille. 19-tuumaisilla kiekoilla joissain ulkomaisissa sileiden teiden koeajoissa Kadjaria on moitittu epämukavaksi. Joten tuskin kannattaa lähteä niitä hankkimaan röykkyisille suomalaisteille.
Sopivana lisänä näillä 17-tuumaisilla tulee vielä melko kohtuullinen melutaso. Se tosin taidetaan osittain saavuttaa myös ranskalaisautoissa tyypillisillä pehmeillä pintamateriaaleilla. Niistä osa on vaikea pitää puhtaana tai ryhdikkään näköisenä vuosien ajan. Erityisen paljon lika ja pikkuroskat tarrautuvat takakontin verhoilumateriaaleihin.
Pääasiassa Kadjar on kuitenkin erittäin helposti sulava ja miellyttävä auto, jota voi suositella melkein kelle tahansa.
Minulleko ranskalainen työjuhta?
Tätä koeajettua nelivetodieseliä voi suositella jopa suhteellisen runsaaseen ja vaativaan käyttöön. Puhtia riittää perhekäytön lisäksi vaikka vaunun vetoon. Nelivedon sää sähköisesti laitettua 50:50-suhteessa toimivaksi vaikeista paikoista liikkeellelähtöä varten. Ja maavaraa on 20 senttiä, mikä on tämän luokan katumaastureissa nykyään parhaasta päästä.
Hinta on silti vain 31 990 euroa, eli puhdikkaaksi nelivetodieseliksi kohtuullisesti. Esimerkiksi edullisena pidetyt Hyundain ja Kian nelivetodieselmaasturit ovat muutaman tonnin kalliimpia. Kadjar jokusella lisävarusteella tai Bose-varustelulla pysyy silloinkin vielä juuri alle 35 000 eurossa.
Jos ei kaipaa nelivetoa, niin etuvetodieselillä saa pidettyä hinnan jopa alle 30 000 eurossa ja päästöt 99 grammassa. Tai vähemmän ajavalle on tarjolla hyvällä 130-heppaisella bensaturbolla varustetut mallit jo noin 25 000 eurolla.
Kilpasisko Qashqai on samoilla dieselmoottoreilla ja vastaavilla varusteilla useimmissa tapauksissa aavistuksen kalliimpi. Bensakoneet ovat kullakin omansa, mutta Rellussa se on tehokkaampi kuin Nissanin peruskone, eikä silti paljoa kalliimpi. Toisaalta Nissanin mallisto on vähän laajempi, joten sieltä voi löytyä oma helpommin.
Tässä parivaljakossa myös takuu pyrkii puhumaan Kadjarin puolesta, jos kilometrejä tulee kohtuullisesti. Renaultilla takuu on 4 vuotta / 100 000 km. Nissanilla diili loppuu samoilla kilometreillä, mutta vuotta aiemmin.
Kadjar on siis makuasioin ja pikku yksityiskohdin sekä erilainen että osittain myös parempi kuin Qashqai. Ei se häpeä muullekaan kilpailulle eurooppalaisten, japanilaisten ja korealaisten suunnasta.
Vaikkei ennen olisi paljoa perustanut ranskalaisista, niin tämän luokan katumaasturia hankkiessaan voi olla viisasta ottaa myös Kadjar huomioon ja käydä jopa kokeilemassa. Se kun ei ole pelkkää ranskanpatonkia, vaan pinnan olla on myös kokojyvää.
Raimo Tengvall
Kehuja: tilavuus, istuinmukavuus, varustelu, hinta/laatu-suhde
Parantamisen varaa: vaikeahko keskinäyttö
