Renault Scenic sattui olemaan merkityksellinen auto myöhäisteini-ikäni kaveriporukassa. Simo-Pekka oli meitä muita yhtä ikäluokkaa vanhempi ja alkuvuodesta syntynyt ja siten pitkään porukan ainoa, jolla oli ajokortti.
Simo-Pekalla oli kortti, ja Simon äidillä taas seisoi pihassa Renault Scenic vm. 1999. Kun se kerran oli lainattavissa, sitä myös ahkerasti lainattiin. Simo-Pekka ajoi, muut olimme kyydissä. Tehtiin lyhyitä ja pitkiä matkoja. Kotimaassa ja ulkomailla.
Näinpä Scenic liittyy parhaisiin nuoruusmuistoihini, mutta valitettavasti niin kovin usein myös vastoinkäymisiin. Scenic ei ollut yhtä tai kahta kertaa ongelmissa. Milloin petti akku, milloin reistailivat sähköikkunat, milloin paloi syystä tai toisesta moottorivalo.
Noihin aikoihin kukaan meistä ei kantanut taloudellista huolta auton luotettavuudesta ja keskelle talvista pientaretta päättyneet matkat saivat seikkailun luonteen. Ensimmäisen sukupolven Scenic ei silti jättänyt autona kovinkaan mairittelevaa vaikutelmaa. Eikä sitä kukaan minään kaunokaisena koskaan pitänyt.
Muutama vuosi sitten katseeni kiinnittyi avaruuden väriseen ja näköiseen Renaultiin, joka lipui taidokkaassa ranskalaisessa tv-sarjassa pitkin Marseillen katua. Voiko tuo olla Renault Scenic?
Kyllä se oli. Pidän siitä, että ranskalaiset ovat uskaltautuneet muotoilemaan autojaan uudella tavalla. Katsokaa nyt tätä Sceniciä. Isojen renkaiden ja tulevaisuusorientoituneiden vanteiden päällä lepää avaruussukkulaa muistuttuva hahmo, joka ulkoiselta olemukseltaan on niin omintakeinen, ettei siitä tiedä koittaako se olla tila-auto, cross-over vai sympaattinen pieni kaupunkiauto.
Monipuolisuudesta onkin yritetty hakea uuden Scenicin valtteja. Korkealla seisovassa autossa on lievää katumaasturimaista tuntua etenkin ohjaamosta käsin. Isot, vakiona tulevat 20 tuumaiset, renkaat ja korkea maavara tuovat aitoa iloa lumisessa kaupungissa tai suomalaisilla mökkiteillä.
Autossa on leveät ja mukavat penkit ja monipuolinen ohjaus- ja viihdejärjestelmä. Ajettavuus ja ajokokemus ovat mainioita. Mitään tehopakkausta Scenicistä ei ole haettu, mutta se liikkuu mukavasti niin kaupungissa kuin maanteillä. Isot renkaat pitävät hyvin ja ottavat myös epätasaisen ajoalustan mukavasti haltuun.
Tilaa syntyy palikoita siirtelemällä
Se onko Scenic tilava, riippuu siitä mihin sitä vertaa. Vanha Scenic oli kyllä isompi, mutta toisaalta verrattuna vaikkapa nykypäivän cross-overeihin, on sekä Scenicin matkustamo että tavaratila mukavan kokoinen. Ohjaamossa tilaa on paljon, katto on korkealla ja avaruutta lisää se, että tuulilasi on työnnetty kauas ja kojelautaa venytetty pitkälle eteenpäin.
Takapenkkejä voi liikuttaa eteen- ja taaksepäin riippuen siitä haluaako tilaa matkustamoon vai tavaratilaan. Takapenkille mahtuu mukavasti kolme ihmistä ja tavaratila vetää perusasennossaan 572 litraa. Takaistuinten selkänojat saa flipattua kumoon yhdellä painaksulle joko takatilasta tai ajotietokoneesta käsin.
Takapenkeillä polville tärkeitä senttejä on valitettavasti uhrattu vanhanaikaisille matkustajapöydille, joiden toivoisi ainakin olevan vapaavalintainen lisävaruste. Luovuutta sisätiloihin tuo liukuva keskikonsoli, joka kätkee sisälleen 13 litran säilytystilan.
Sisältä katsoen Scenicin erikoinen muotoilu korostuu juuri pitkälle eteen työnnetystä tuulilasista ja ratkaisun mahdollistavasta sivukaarista. Uudenlaiseen näkymään totuttelu vie aikansa. Erityisesti etukaarien alle jäävät pikkuruudut ja niistä ohi vilahtelevat kohteet harhauttavat ja säikyttävät tottumattoman kuskin herkästi.
