Volvo on siirtymässä muiden muassa pikkuhiljaa täyssähköiseen aikakauteen. Töpseliautoja on tarjolla sekä omalla emomerkillä että tytäryhtiö Polestarin sateenvarjon alla, mutta toistaiseksi ainakin markkinoinnillinen painotus on ollut nimenomaan jälkimmäisessä brändissä. Polestarilla on tällä hetkellä mallistossa yksi automalli, mutta jo ennakkojulkistettuna muitakin, Volvolla puolestaan tulkinnasta riippuen joko yksi tai kaksi mallia, ainakin ennen täyssähköisen ison EX90 julkistamista myöhemmin tänä syksynä.
Yksi tai kaksi mallia tarkoittaa tässä sitä, että Volvon pienimmän XC40 -katumaasturin seurana mallistosta löytyy saman alustan ja suurimman osan peruskorista jakava, mutta trendikkäästi viistokattoinen C40. Sen erikoisuus puolestaan on, ettei tätä hatchbackiä ole tarjolla kuin täyssähköisellä voimalinjalla, toisin kuin tavanomaisempaa XC40:stä josta löytyy asiakkaan niin halutessa myös kevythybridi- ja lataushybridipainokset. Voimalinjaan C40:ssä on tarjolla kuitenkin kaksi eri versiota: kaksimoottorinen, nelivetoinen, 408-hevosvoimainen Twin Motor sekä 231-hevosvoimainen, etuvetoinen Single Motor. Täsmälleen samat vaihtoehdot löytyvät myös korkeammasta XC40 Rechargesta.
Kenelle tämä sopii
Volvon perusmallin sähköauto sopii kohtuullisia matkoja ajavalle, joka ei kaipaa välttämättä kovin suuria takatiloja. Auto on hyvän näköinen, mutta ajoakun koosta huolimatta toimintamatka jää varsinkin maantiellä lyhyeksi, suuresta kulutuksesta huolimatta.
Tsekkaa myös nämä
Volvo XC40: XC40 on sama auto kuin C40, mutta korkeammalla katolla ja paremmilla takatiloilla. Se tosin jakaa suurehkon sähkönkulutuksen ongelman siinä missä linjakkaampikin painos, mutta muuten on muuten yhtä perushyvä auto kuin C40.
Volkswagen ID.5: Volkswagen tekee tosi kovasti töitä ohjelmistojensa kanssa tällä hetkellä, ja saanee ID-sarjalaisista toimivia kokonaisuuksia varmasti ennen pitkää. ID.5 (tai sen sisarmalli Skoda Enyaq Coupé) ovat konstailemattomia sähköautoja, joiden kulutus pysyy kurissa Volvoon verrattuna.
Toyota bZ4X: Toyotan ensimmäinen varsinaista omaa tuotantoa oleva sähköauto on modernin ja maukkaan näköinen, vaikka kärsii kahdesta eri tasoisesta, vakavaksikin laskettavasta puutteesta: siinä ei ole hanskalokeroa, eikä akun esilämmitystä laturille navigoitaessa.
Perusta kunnossa
Ajoimme keväällä C40:n kanssa vastaavalla tekniikalla varustetun XC40 Recharge Single Motorin, ja totesimme sen Volvon sähköautoille tyypillisen tapaan miellyttäväksi ajaa, joskin liukkaalla pinnalla etuvetoisena Volvolla oli taipumus tempoilla kovemmissa kiihdytyksissä. Kuivalla ja sulalla kelillä se kulkee etuvetoisenakin vakaasti ja stabiilisti, samoin tasainen maantieajo on hyvin eleetöntä ja helppoa.
Nyt koeajettuun autoon oli asennettu alle Michelinin CrossClimate -renkaat. Jo useamman vuoden ikäinen tuote on erikoinen: se ei ole oikein talvi- eikä kesärengas, vaan ehkä enemmän jonkinlainen ”Keski-Euroopan syysrengas”. CrossClimate on kohtalaisen hiljainen rengas, joten valinta ei ole välttämättä edes kovin huono. Ohjautuvuus ei ole aivan normaalien kesärenkaiden tasolla, mutta ei CrossClimate kuitenkaan ainakaan paritonnisen Volvon alla tunnu erityisen epämääräiseltäkään.
Sisältä tyylikäs, mutta…
Tavaratilaa löytyy 413 litraa, joka on muutaman litran vähemmän kuin täyssähköisessä XC-versiossa. Tavaratilan lattia nousee kohtalaisen korkealle, mutta mukavana yllätyksenä sen alta löytyy muhkean kokoinen, joskin vähän epämääräisen muotoinen lisätila kaikenlaisen mukana kulkevan tavaran säilytykseen: tänne mahtuu tarvittaessa ongelmitta niin Type 2 -latausjohto kuin seinäsähköstä virtansa ottava matkalaturikin, joka Volvon tapauksessa tosin on valmiiksi yksi pienimpiä markkinoilla.
Nokkapellin alla on vielä 31-litrainen erillinen tila, jonka Volvo lienee tarkoittanut lataushilpetöörien kuljettamiseen. Sen sijainti on tosin niin keskellä, että varsinkin kuraisemmalla kelillä on luvattoman helppo sotkea vaatteensa johtoja mukaan könytessä.
C40:n suurin ongelma on sen takapenkki. Kattolinja lähtee kaartumaan jo valmiiksi matalammasta katosta jo B-pilarien jälkeen, mikä tarkoittaa että mallin jo hieman ahtaiden polvitilojen ohella pääntila loppuu kesken takapenkillä kun matkustajan pituus nousee 180 cm yläpuolelle, ja liki 190-senttisellä pää osuu jo selvästi kattoon sekä sivu- että pituussuunnassa. Näitä ongelmia ei ole korkeammassa XC40-versiossa.
Etupenkkiläisillä olot ovat taas varsin mallikkaat. Säätövaraa riittää hyvin, ja Volvon tapauksessa jo perusistuimenkin mukavuus on kohdallaan vaikka kyseessä ei edes ole extratuella varustettu sporttijakkara. Myös säädettävä reisituki saa kehuja, sillä saa istuinosaan pituutta varmasti riittävissä määrin.
Sähkö maistuu
Sähkö-Volvojen virrankulutusta on moitittu aiemminkin, oikeastaan näiden mallien esittelystä alkaen, eikä tulos ole vieläkään markkinoiden kärkeä. Yksimoottorisessa C40:ssä käytössä on 67 kilowattitunnin verran kapasiteettia, mutta ongelma ei siinä olekaan juuri akun koko. Rauhallisessa kaupunkiajoa ja sen laita-alueita sisältävässä ajossa Volvo vetää 20,5 kWh/100 km kun auto startataan lämpimästä parkkihallista, ja kun rynnätään moottoritielle, vie C40 kesärajoituksilla helposti 24-26 kWh/100 km mikä tarkoittaa ettei pidemmän matkan ajossa ylletä 300 kilometrin kertasuoritukseen mitenkään.
Volvo näyttää täydellä akulla keskimääräiseksi toimintamatkaksi 260 kilometriä, kaupungissa saattaisi olla mahdollista päästä reilusti pidempiin jotoksiin yhdellä akullisella. Tosin tässä tilanteessa unohtaa helposti sen, että harvalla on tarvetta ajaa kolmeasataa kilometriä yhteen soittoon kaupungissa, ilman lataustaukoja.
Mutta minkä matkassa häviää, sen ladatessa voi voittaa. C40 ottaa pikalaturilta maksimissaan 150 kW:n lataustehot mikä ei ole näennäisesti kovin paljoa, mutta se pystyy ylläpitämään kohtalaisen korkeaa lataustehoa melko pitkään. Lähdettäessä liikkeelle noin 20 % latauksesta ja hieman viileällä akulla, nousee latausteho auton rajoittamana noin 98 kW:n tuntumaan, ja yli 70 prosentin varauksellakin Volvo vastaanottaa vielä yli 80 kWh:n teholla, mikä on hyvä suoritus latauksen maksimitehoon nähden.
Mitä vain kauneuden eteen
Volvo on hypännyt mukaan nykytrendiin, jossa isosta ja möhkälemäisestä katumaasturista yritetään veistellä linjakkaampaa ja jotenkin visuaalisesti kevyempää kokonaisuutta. Lähes kaikkien näiden autojen tapauksessa kuitenkin ongelmaksi muodostuu juuri se linjakkuus.
Kun katon korkeudesta niistetään senttejä pois ja se laitetaan laskeutumaan jyrkemmin ja aiemmin kohti auton perää mentäessä, alkaa se kutistamaan pääntilaa takapenkkiläisiltä. Volvon tapauksessa ongelma korostuu nopeasti, sillä auto on muutenkin kooltaan pienempi kuin ne mistä yleensä näitä hatchbackeja veistellään.
Tähdet 18/30
Hinta
Hinta ei aivan täysin korreloi ominaisuuksien kanssa: tilaa on hieman nihkeästi varsinkin takapenkillä eikä Volvo toimintamatkankaan osalta ole tämän hintaluokan kärkeä.
Laatuvaikutelma
Volvo tuntuu hyvin tehdyltä ja laadukkaalta autolta. Kierrätysmateriaalien käyttö sisällä ei vaikuta tähän ainakaan negatiivisesti.
Volvo on hyvä ajettava edelleen, eivätkä edes näennäisen pehmeät Michelin-renkaat heikennä sitä.
Istuimet ja tilankäyttö
Volvon istuimet ovat hyvät, mutta hatchback-kori syö niin paljon tiloja takapenkiltä, että on vaikea keksiä kuka haluaisi ostaa tämän mieluummin kuin XC40:n.
Kulutus ja toimintamatka
Volvo vie moottoritievauhdeissa hurjasti sähköä, eikä sillä pysty tahkoamaan edes 300 kilometriä oikein missään maantieolosuhteissa. Sekalaisessa, hitaassa ajossa päästään varmasti yli 400 km.
Viihdejärjestelmät
Volvo on adoptoinut itselleen Googlen viihdejärjestelmän. Kesällä saapuneessa päivityksessä Apple Car Play teki paluun Volvoihin, mutta kuin näpäytyksenä, vain USB-johdon kautta. Järjestelmä toimii mutkattomasti, mutta puhelimen uudelleenyhdistäminen kestää hieman kauan.
Turvallisuus
Tässä Volvo loistaa: kaikki ajoavustimet tosin eivät ole vakiovarusteena vaan tulevat vasta varustepakettien mukana.
Toivosen kommentti
"C40 ei ole paras sähköauto tähän luokkaan: samalla rahalla saa tilavampia ja pidemmälle yhdellä latauksella kulkevia autoja. Jopa samalta valmistajalta."
