Mercedes-Benz SEC

Se autoista Paras: 1989 Mercedes 560 SEC

Tämä huokuu aikansa äärimmäistä Ökyluxuryä, laatuvaikutelmaa ja suorituskykyä jonka ylivertaisuutta kuvaavia sanoja ei ollut silloin valmistusaikanaan vielä edes keksitty niin kuin ei ehkä vielä tänäkään päivänä…

Kolmattakymmenettä vuotta kestäneen klassikkoautoammattilaisen omistuksen ja harrastuksen aikana sekä eritysesti viimeisen parin vuoden aikana siihen tehdyistä laajoista kunnostustöistä pääsee seuraava todella onnekas omistaja nyt nauttimaan täysillä!

Koska tämä on yksi vain vähän yli 3000kpl valmistetusta halutusta -89 560 euro spec malista niin kovin monia ei vastaan tule joten tilaisuushan tämä on ja vielä sopivaan hintaan:

39 900 €

Lisää tarinaa, kuvia ja tietoja:

https://www.facebook.com/share/p/1BWtBmevW8/

Unelma-autoja voi olla useampiakin mutta vain yksi voi olla se varsinainen No # 1.

Monille, niin kuin itsellenikin, se saattaisi olla tällainen Sporttinen Premium Luxury MB 560 SEC.

Tässä siitä harrastajan omasta näkökulmasta tarinaa tästä todellisesta mestariteoksesta jonka Miami Vicen ajan röyhkeä ökykasarifiilis todella tekee tästä sen jonkin mitä nykyautoissa ei ole. Tämä oli pitkälti mahdollista koska aikanaan tämän auton loppuhinnalla ei ollut niin väliä ja siten kaikki saattoi toteuttaa täysin eri filosofialla kuin missään nykyautossa. 80-luvullahan ei ollut vielä keksitty sanoja joilla olisi voinut kuvailla 560 SEC:in ylivertaisuutta. Tällaisena sitä mm. autolehtien toimittajat sitä aikoinaan osuvasti kuvasivat. Näiden miljoonamersujen hinta uutena teki niistä niin utopistisen unelman ettei siitä edes kehdannut ääneen puhua. Mutta aika lopulta laski hintoja niin että yhtäkkiä huomasi unelman olevankin toteuttamiskelpoinen. Ja edelleen nykyään kääntäen hinnat ovat kovaa vauhtia nousussa tavaittamattomiin.

Tavallaan ylimalkaisesti katsottuna tämän sinänsä mitäänsanomattoman ja yksinkertaisen näköiset muodot eivät olekaan mitä tahansa ja saavatkin juuri oikeiden mittasuhteiden ja yksityiskohtien harmonian myötä käsittämättömän ja lähes sanattomaksi tekevän huikean visuaalisen harmonian! Jo 50-luvun 300SL lokinsiipimersun maski isoine tähtineen on porautunut jo aiemmin lähtemättömästi mieleen ja tämä sporttisempien mersujen leveä maski onkin ollut hyvä jakaja taksimallien ja mielenkiitoisempien versioiden välillä. Omasta mielestä 1900 luvun alkuvuosikymmenten jäähdytintä mukaileva normimersujen keula alkoi kyllä viimeistään 80-luvun muotoilussa näyttämään aika kornilta mutta kai sen voi kumminkin laskea retromuotoilun edelläkävijäksi?

Ajossa korin jäykkyyden huomaa heti ja tuntee miten jousitus toimii ilman että osaan liikkeistä osallistuisi korirakenteet. Simpukkaohjaus tuntuu erittäin täsmälliseltä ja jousitus ottaa tiukatkin ajotilanteet haltuunsa käsittämättömän eleettömästi. Jopa jarrut tuntuvat performance orientoituneelle kuljettajalle hyviltä.

5,6 litraisessa V8 moottorissa on sen verran vetoa, että luulisi että tehoa olisi paljonkin enemmän kuin noin 300hv.

Automaattivaihteiston vain neljä pykälää on nykymittapuulla toki vähän mutta jotenkin sen havaitsee vain kuuluvan tähän. Koko ajan on se hassu tunne, että haluaisi vain painaa lisää kaasua, ajaa kovaa ja tuntea kuinka vaihteet nykäistessään tuovat selväksi että voimaa on sekä lopulta himottaisi katsoa se 250 km/h rajoitettu huippunopeus…

Ovea kiinni laitettaessa kuuluva vaimea mutta jykevä ”thump” valmistaa jo odottamaan huomattavasti enemmän kuin jos se olisi vain peltinen rämähdys ja siinähän ei kyllä tule pettymystä: Istuimien nahka on ihan jotain muuta kuin normiautojen nahka ja tämän -89 mallin mallisarjansa viimeisimmän faceliftin huomattavasti tukevampireunaiset jopa sporttiset istuimet asettavat kuitenkin odottamattomankin urheilullisen jämptin mutta mukavan otteen. Ja kaikki tietty sähköllä niskatukia myöten.

Kuskin paikalla ensin huomio kiinnittyy kornin ylisuureen mutta hyvällä nahalla päällystettyyn ohjauspyörään mutta se unohtuu pian kun silmien edessä loistaa moneen kertaan lakattua puuta ja muoviosien laatua ei tarvitse edes käsin koetella vaan tietää heti että kyllä, se on laadukasta. Koko kojelauta on periaatteessa todella naurettavankin yksinkertainen mutta taaskin se miten kaikki on järjestelty saa sen näyttämään kerrassaan upealta. Ne mittasuhteet ja huomaamattomat muotoilukikat!

Keskipilarittoman HT (hard top) korin melko matalan vyötärölinjan sivuikkunat laskemalla saa jälleen odottamattoman kokoisen reiän ohjaamon sivuun jota nykyautojen typistettyjen ikkunoiden ja paksun B-pilarin kanssa ei voi kokea. Varsin suurikokoinen kaksitoiminen kattoluukku vielä tukee tarvittaessa kokemusta.

Jatkuvasuihkutteinen K-jetronikin hyvin monimutkaiseksi rakenneltu sähköisesti ohjattu mekaaninen jatkuvasuihkutteinen polttoaineenruiskutus ruokkii sen mitä ahne V8 pyytää eli helposti 20 l sadalla. Mutta hei bisnesluokan lentoliputkin on aina kalliimpia! Ja tämä auto on todella niin kuin amerikkalaiset sanoisivat ( ja tämähän on tavallaan kuin Veekasi jenkkiauto – vain loppuun asti ajatellun hyvin tehty ): ”Extravagant – röyhkeän ylellinen ” josta on vaikea nousta vaatimattomana kaupan parkkipaikalla. Tämä kuvaakin kaikkein parhaiten auton olemusta jonka lähinnä öljysheikit, oikeat filmitähdet ja teollisuuspohatat saattoivat uutena kokea. Ja nytkin nykykuskit saavat välittömästi sen tunteen kuin olisi yksi heistä rajoittamattomine vaurauksineen…

Tämän yksilön ylläpitoon mennyt kolmattakymmenettä vuotta kestäneen yhteiselon aikana melkoinen summa rahaa ja siltikin tämä suureksi osaksi vielä alkuperäisessä maalissa ollut auto tarvitsikin nyt perusteellisempaa kertahuolenpitoa.

Aiemmin moottoriin oli jo tehty täydellinen kansiremppa nokka-akseleineen ym. sekä uusittu lukuisia osia ympäriinsä.

Sisustaan uusittiin nyt tällaisissa sporttisissa etupenkeissä helposti tapahtuvan reunojen kulumisen vuoksi uudet selkänojan reunanahat. Samoin vanhemmiten irtoava liimattu kattoverhoilu uusittiin mikä ei ollut ihan helppo rasti kattoluukun kanssa.

Autoa purettiin maalaukseen melkoisesti, jotta pääsi käsiksi piilossa oleviin taitteisiin ja löytyihän periaatteessa vielä kohtuukuntoisesta maalipinnastakin paljon pikku kiveniskemiä, nuhjuja ym. kun suurennuslasilla katsoi.

Irtopaloja muodostuikin melkoisen paljon, kun mm. kattoluukku ja monia maalattuja listoja piti maalata reunaalueineen. Muoviosat puskurit helmat ym. olivat monine koloineen ripoineen hyvin työllistäviä.

Maali hiottiin lopulta vielä 800 ja monin paikoin 1000 vesihionnalla ja värin alle vedettiin todella tasoittava ja huippu tartunnan antava sealer joka edelleen varmistaa ettei hiontanaarmuja tule näkyviin. Pintalakaksi valittiin erityinen kovalakka joka estää mm. pesunaarmujen syntymisen ja siten pitkäikäisen kiillon. Ja juu onhan siinä nyt sitä kiiltoa!

Samalla kunnostettiin täydellisesti myös mm. ohjaussimpukka joka näille tyypillisesti vuoti öljyä ja tarkkuussäädettiin samalla.

Ilmasstoinnin kompressori & kuivain tarvikkeineen on uusittu sekä muutettu nykyaikaisemmalle R134 kylmäaineelle.

Nyt tämä 560 SEC näyttää siltä kuin sen mielestäni pitääkin. Koska suoraan tehtaalta lähtiessään mersut ovat vain tähdellisä niin niistä on mahdollista saada täydellisiä tai ainakin parempia ja niimpä tätä on ajanmukaisesti ja aikakaudelle hyvin tyypillisesti hieman muuteltu ainakin omaan silmään sopivammaksi mm. aikakautensa tyylin mukaisilla Melber Super Cup 8,5 x 17 vanteilla jotka muuten on hankittu autoon jo sen alkuaikoina ( Mersuhan on useimmiten osannut laittaa alkuperäisiksi vanteiksi todellisia pölykapselin näköisiä haukotuksia niin kuin ”kaivonkansivanteet” näissä 🙂 sekä ihan käsittämättömien kaikkien visuaalisuuden sääntöjen vastaisesti toteutettujen oranssien ”porkkanavilkkujen” tilalle on vaihdettu kirkkaat ajovaloja enempi yhtenäisesti myötäilevät kulmavilkut. Miksi ei samalla ole laitettu oransseja ovenkahvoja, peilejä, lasinpyyhkimiä ja pakoputkenpäitä pyöränmuttereita unohtamatta? Tätä huomaan aina miettiväni kun näen nämä porkkanavilkut… No samoin takavalot ovat isompia värikontrasteja välttelevään teemaan sovitetetut. No nämä kuitenkin ovat se minun juttu onneksi kaikki voivat tulkita ja säädellä asioita mieleisekseen. Jos jotain muuttaisi niin joitan AMG paloja autoon voisi vielä vielä ehkä lisätä.

Ihan joka paikassa näitä -89 560 SEC malleja ei pääse tulemaan vastaan koska euroversioiden valmistusmäärä oli vain 3362kpl.