Citroën C4 Cactus on ehtinyt toiseen mallipolveensa. Vuonna 2014 esitelty ”ykköskoppa” niitti mainetta ennen kaikkea erikoisen ulkonäön sekä joidenkin valtavirrasta eroavien teknisten ratkaisuiden ansiosta. Merkille pantavinta vanhalle mallille oli koko autoa kiertävät ja tarpeen vaatiessa myös vaihdettavat Airbump-tyynyt, jotka suojasivat koria pieniltä kolhuilta.
Niin käteviä kuin isot muovipaneelit kolhujen suojauksessa olivatkin, ei niiden erottuva ulkonäkö kuitenkaan miellyttänyt ihan koko käyttäjäkunnan esteettistä silmää. Uudessa mallissa suojaelementit ovat edelleen olemassa, mutta kutistettuna pieniksi osioiksi ovien alareunaan. Muutenkin Cactuksen ulkonäköä on hiottu enemmän ns. tavallisemman perheauton suuntaan.
Yksi syy tähän lienee seikka, että C4 Cactus tulee korvaamaan tavallisen C4:n mallistossa kokonaan. Aiempaan verrattuna korin muoto on jotakuinkin ennallaan, mutta valojen asettelulla ja uudella keulan ilmeellä kokonaisuudesta on saatu selkeästi rauhallisempi ja enemmän valtavirran maun mukainen. Liian tavalliseksi ei Cactuksen olemusta voi vieläkään sanoa, auto erottuu edelleen kokoluokkansa muista crossovereista ja useimmiten vieläpä edukseen.
Neliöteemalla persoonallisuutta
Sama sopivasti erilainen meininki vallitsee sisällä matkustamossa. Teema on neliömäinen mittaristoa ja penkkejä myöten. Kojelauta on tasainen mikä tekee näkymästä avaran ja omalaatuisen. Mittariston virkaa hoitaa kojetauluun upotettu puolikkaan tabletin kokoinen näyttö.
Toteutus on hauskan näköinen ja näyttötaulusta selviää kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään ylimääräistä. Esimerkiksi kierroslukumittaria ei löydy lainkaan, mutta eipä sitä Cactuksen kaltaiseen autoon kaipaakaan. Keskikonsolissa on erillinen isompi näyttö, josta löytyy ajotietokone muodin mukaisine hilppeineen.
Neliöteema jatkuu Cactuksen uusissa penkeissä, jotka ulkonäöltään tuovat mieleen 70-80-luvun autojen tuhdot. Leveät ja tasaisen näköiset penkit antavat kuitenkin mainion kyydin ja tukevat selkää koko matkalta. Pidempikin matka sujuu jakkaroilla väsymättä. Myös takapenkki on tasainen, mikä takaa paremman istuinmukavuuden myös keskimatkustajalle. Tilaakin takana on riittävästi Cactuksen kokoluokka huomioiden.
Uudenlaista jousitustekniikkaa
Progressive Hydraulic Cushion on nimeltään Cactuksen uudenlainen jousitus, jolla on pyritty hakemaan takavuosien Citroëneille ominaista pehmeyttä ja ajomukavuutta. Mitään kaasunestejousituksen kaltaista, herkästi vikaantuvaa tekniikkaa alustasta ei kuitenkaan löydy. Ja onneksi näin. Kyse on lopulta vain perinteisestä kierrejousesta, jonka rinnalla toimii iskunvaimentimien sisään rakennetut, ylimääräiset hydrauliset vaimentimet.
Niiden myötä jousituksen on määrä olla progressivisempi ja varsinkin pintajoustoissa pehmeämpi. Näin myös on ajossa, ainakin jossain määrin. Isoissa heitoissa ja kaarteissa Cactuksen alusta tuntuu pehmeältä, jopa niin että asiaan kiinnittää huomiota, vaikka jousituksen erikoisuudesta ei tietäisikään. Toisaalta terävissä töyssyissä iskut tuntuvat epämukavasti ohjaamossa aivan samalla tavalla kuin tavallisellakin jousituksella vastaavassa tilanteessa.
Alustan pehmeä luonne ei houkuttele kovinkaan aktiiviseen kurvailuun, rauhalliseen ja leppoisaan kruisailuun kylläkin. Pehmeydestä huolimatta ajettavuus on aivan hyvällä mallilla. Kori ei kallistele liikaa ja auto suuntaa koko lailla sinne mihin on sen tarkoittanutkin. Ohjaustunto jättää reilusti toivomisen varaa, mutta kyllä sen kanssa arkiajossa pärjäilee. Myös suuntavakavuus on kelvollisella tolalla.
Vaivaton voimalinja
1,2-litrainen ja 110-heppainen bensaturbo kiskoo Cactusta 6-vaihteisen automaatin avustuksella hyvinkin pontevasti. Voimalinja on kaikkiaan hyvin vaivaton, vaikkakaan automaatin toiminnasta ei parasta arvosanaa voi antaa. Laatikko on vaihdoissa toisinaan turhan terävä ja toiminnaltaan äkkinäinen.
Toisaalta se osaa melko hyvin hyödyntää kolmipyttyisen koneen tarjoaman 205 Nm:n väännön. Puhti riittää pehmeän vaivattomaan etenemiseen, eikä Cactukseen tule kaivanneeksi voimaa oikeastaan yhtään enempää. Automaattivaihteiston saa ainoastaan 110-heppaisen bensaturbon yhteyteen. Sama 1,2-litrainen kone on saatavilla myös 130-heppaisena versiona. Dieselvaihtoehto on 1,6-litrainen ja 110 hevosvoimainen.
Kaikkein tasapainoisin vaihtoehto Cactukseen on juurikin pienempitehoinen bensakone automaatilla höystettynä. Citroën lupaa Cactukselle 6,6 litran keskikulutuksen ja hyvin taajamavoittoisen koeajon keskikulutus pyöri viikon aikana noin seitsemän litran tuntumassa.
7 litran lukemaa voi pitää kohtuullisena, joten dieselin pienempää polttoaineen menekkiä ei jää kaipaamaan. Myös bensaturbon riittävän väännökäs luonne on omiaan kääntämään ajatukset pois kaasuöljyllä kurlaavasta vaihtoehdosta. Varustetasoja on tarjolla kolme, Live, Feel ja Shine. Cactuksen hinnat alkavat karvan alle 20 000 eurosta ja päättyvät koeajetun automaatin vajaaseen 25 000 euroon.
Luokkansa valopilkku
Citroën C4 Cactus on virkistävä valopilkku, paitsi omassa luokassaan, myös automaailmassa ylipäätään. Siinä missä tämän päivän autoissa lähes poikkeuksetta korostetaan urheilullisuutta ja dynaamista ajettavuutta milteipä merkistä, mallista ja luokasta riippumatta, on Cactuksen lähestymistapa erilainen.
Pirteä ulkomuoto, sisätilojen stressitön tunnelma ja leppoisa ajettavuus luovat kombinaation, josta ei voi olla pitämättä. Se ajamisen pakonomainen suorittaminen, mihin varsinkin arkiliikenteessä helposti sortuu, unohtuu helpommin taka-alalle Cactuksen ratissa. Kun auton olemuksessa tai ominaisuuksissa mikään ei varsinaisesti hyökkää päälle, tulee itse ajamisestakin rennompaa.
Pienine puutteineenkin C4 Cactus on hauska peli. Dynaamista ajettavuutta kaipaavalle kokonaisuus jää melko varmasti valjuksi, mutta yhtä todennäköisesti sitä leppoisan letkeää tunnelmaa hakeva kokee Cactuksen napakympiksi.
Sami Puskala
Kehuja: persoonallisuus, ajomukavuus
Parantamisen varaa: vaihteiston toiminta, ohjaustuntuma
