C4:n ajatusmalli on vastaava kuin Citroënin vuonna 1948 julkaisemassa 2CV:ssä, joka Suomessa tunnetaan paremmin nimellä rätti-Sitikka. Rättärin ideana oli tarjota kansalle edullinen, kompakti ja pieniruokainen perusauto.
Kun 2CV tuli markkinoille 40-luvun lopussa, oli lehdistön tuomio armoton. Auto haukuttiin vitsiksi ja rumaksi sellaiseksi. Kansan syvät rivit olivat kuitenkin toista mieltä, sillä 2CV saavutti suuren suosion erityisesti ranskalaisen tuulipukukansan keskuudessa.
Sittemmin rätti-Sitikka on saavuttanut kulttimaineen jopa Suomessa. Suosiota on hieman vaikea käsittää, mutta onhan tehottomassa ja kummallisen näköisessä autossa isosti persoonaa.
Hyvällä tavalla persoonallinen
2CV oli aikalaisiinsa verrattuna persoonallisen näköinen ja länsimaisen kauneuskäsityksen parametreilla kammottava rumilus. Siitäkin huolimatta valmistus jatkui reilut 40 vuotta ja viimeinen Citroën 2CV ajettiin ulos tehtaalta vuonna 1990.
Rätti-Sitikan sielunkumppani C4 Cactuksesta löytyy siitäkin isolla kädellä persoonaa, mutta poikkeuksena esikuvalleen se on monellakin tapaa näyttävä ilmestys. Muotoilussa on jopa Range Rover Evoquen tunnelmaa.
Vaikka katumaasturihenkinen Cactus muistuttaa montaa muuta automallia, on sen ulkonäössä myös juttuja, joita muut autovalmistajat eivät ole tajunneet tai kehdanneet autoihinsa laittaa. Yksi esimerkki tästä on ovien pehmusteet.
C4 Cactuksen ovissa olevat Airbump-elementit on valmistettu elastisesta muoviseoksesta, jonka ideana on suojata koria ja tehdä ilmeestä persoonallinen. Ja sen ne tosiaan tekevät. Vastaavaa ei muilta autovalmistajilta löydy.
Pehmusteet ovat kätevä varuste erityisesti ahtailla parkkipaikoilla, sillä vierustoverien ovien lipsahdukset eivät riko maalipintaa, vaan muoviseos ottaa iskut vastaan ilolla.
Sohvat etujakkaroina
Muotoilu on muutenkin persoonallista ja kieltämättä erittäin onnistunutta. Citroënilla on aiemminkin ollut tapana tehdä automalleja, jotka eivät juuri muotoilutrendeistä piittaa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii mm. Picasso-mallit.
Toisin kuin suuren surrealistisen taiteilijan nimeä kantavat mallit, on C4 Cactus pikemminkin onnistuneen kuin kammottavan persoonallinen. Kylkilinja on korkea ja yleisilme massiivinen.
Persoonaa löytyy ulkoisen muotoilun lisäksi myös sisätiloista. Cactuksen penkit ovat nykysuuntauksesta poiketen löhösohvamaiset ja kookkaat. Mallista riippuen etujakkarat ovat joko erilliset tai sohvamaisen yhtenäiset.
Vaikka penkit muistuttavat enemmän nojatuolia kuin perinteistä penkkiä, ovat ne mukavuudeltaan ensiluokkaiset. Eikä niiden kohdalla juuri osaa kaivata parempaa sivuttaistukea, sillä C4 Cactus ei missään nimessä tavoittele sporttista ajotuntumaa.
Edullinen kansanauto
Yksi Citroën C4 Cactuksen kantavista ideoista on tarjota asiakkaille edullinen kansanauto. Sen hinnoittelu alkaa reippaasta 17 000€:sta, joka on tämän kokoluokan autolle huokea hinta.
Varustelutason nostaminen tarkoittaa luonnollisesti hinnan pomppaamista uusille tuhatluvuille, mutta perusmallikin on yllättävän kattavasti varusteltu ja säästäminen on tapahtunut oikeissa paikoissa.
Cactuksen kohdalla hintaa on saatu laskettua toteuttamatta takaovien ikkunat samalla tavalla kuin kaksiovisissa malleissa. Ovien vetimet ovat nahkaremmihenkiset, eikä Citroënissa ole lainkaan kierroslukumittaria.
Kierroslukumittari on kierretty laittamalla sen paikalle vaihdenäyttö, joka kertoo milloin on soveliasta vaihtaa pykälä suuremmalle. Ratkaisu on yllättävän toimiva kun kierroslukumittarin puuttumiseen tottuu.
Konevalikoimalla ei juhlita
Kiekkakellon puuttumisen korvaa 7-tuumainen kosketusnäyttö, jonka kautta ohjataan lähes kaikkia auton toimintoja ilmastoinnista radioon. Kosketusnäyttö on vakiovaruste ja se löytyy kojelaudalta hinnat alkaen –mallistakin.
Cactuksen konevalikoima on suppea, mutta tällaisen auton kohdalla se on ainoa järkevä ratkaisu, jotta hinnoittelu saadaan pysymään alhaisena. Mallistossa on kaksi kolmisylinteristä bensiinimoottoria, joista toinen on vapaasti hengittävä ja toinen turboahdettu.
VTi 82 on nimensä mukaan 82-hevosvoimainen pata, joka tarjoaa teholukemastaan huolimatta täysin riittävän suorituskyvyn budjettiluokan käyttöautolle. Kolmisylinterinen ja 1,2-litrainen säksätin on viritetty sitkeäksi.
Melko laimeatehoisella bensiinimoottorilla ajaminen vaatii ajotekniikan päivittämistä, sillä pienikokoinen vapaasti hengittävä moottori on alakierroksilla todella laiska. Erityisesti liikkeellelähdöissä ilmaantuva puute korjaantuu reippaammalla kaasunkäytöllä.
Turboahdettu lilliputti on rivakka
Bensiinipuolella on tarjolla myös samasta padasta turboahtimen voimalla ryyditetty Puretech 110 –moottori, jonka avulla Cactus ponnistaa paikaltaan sataseen 9,2 sekunnissa. Tuolla moottorilla perusajo sujuu jo huomattavasti jouheammin.
Vaikka Cactuksen kohdalla on säästetty monessa kohtaa, ei sitä juuri huomaa jokapäiväisessä käytössä. Perinteisten takaikkunoiden puutetta ei osaa harmitella, kierroslukumittarin puutteeseen tottuu hetkessä ja kevyt rakenne ei tunnu ajossa tai äänimaailmassa.
Alusta on esikuvansa 2CV:n tavoin löysä, mutta ei sekään menoa haittaa. Alustan puutteet huomaa ripeämmässä ajossa, mutta peruskruisailussa löysä alusta on itse asiassa aika mukavan oloinen.
Sopii hyvin käyttöautoksi
Citroën on tehnyt C4 Cactuksesta kuluttajalähtöisen auton, jollaisen voisi hyvin kuvitella ostavansa jokapäiväiseksi käyttöautoksi. Se on varteenotettava vaihtoehto jopa markkinoiden halvimmalle crossoverille Dacia Dusterille.
C4 Cactus on monessa suhteessa houkuttelevampi vaihtoehto kuin Renaultin halpismerkki Dacia. Lähtöhinnaltaan se on vain vajaan tonnin verran kalliimpi, mutta tuolla tuhannella eurolla saa itselleen huomattavasti laadukkaamman oloisen ja komeammin muotoilun auton.
Citroën osoittaa jopa Dacia Dusteria selkeämmin sen, että hyvä ja halpa voivat asua samassa tuotteessa. C4 Cactus on auto, jossa ei ole mitään olennaista vikaa. Se on persoonallinen, toimiva ja näyttävä auto, joka ei varmasti jätä kylmäksi.
Tuomas Rajala
Kehuja: hinta-laatu-suhde, persoonallinen konsepti, ulkonäkö, taloudellisuus
Parantamisen varaa: -
