Mini Cooperin täyssähköpainoksen toinen sukupolvi on täällä. Kävimme koeajolla. Selvisi että auton ärsyttävyyksistä lähes kaikki ovat kadonneet.
Mini Cooperin täyssähköinen versio SE näki päivänvalon vuonna 2020 varsinaisena tuotantoautona. Tehdas oli jo reilua kymmentä vuotta aiemmin demonnut täyssähköistä autoa pienellä, rajoitetusti valmistetulla Mini E:llä mutta nyt kyseessä oli tuotantoauto.
Cooper SE nojasi tavanomaisen Mini Cooperin rakenteeseen, johon oli ympätty BMW i3 S:n sähkötekniikka. Se tarkoitti 184 hevosvoimaa ja 270 newtonmetrin vääntöä, mutta 32,6 kWh:n bruttokapasiteetin akulla lopulta hieman vaatimatonta toimintamatkaa.
Cooper SE oli ja on kuitenkin hillittömän hauska sähköauto ajaa. Se on kompakti, kevyehkö ja ajettavuudeltaan tarkka kuin kirurginveitsi. Ihan täydellinen ei sekään ollut, mutta uusi versio vaikuttaisi korjanneen ärsyttävyyksiä.
Edelleen kaupunkiauto?
Uusi sähkö-Mini tulee tarjolle kahtena versiona. Vanhaa Cooper SE:tä vastaa nyt samoilla suoritusarvoilla mutta viitisen kilowattituntia aiempaa jämäkämmällä akulla varustettu Cooper E.
Uusi huippumalli on nimeltään Cooper SE. Siinä akun bruttokapasiteetti on kasvanut jo 54,2 kilowattituntiin, nettona irtoaa 49,2 kilowattituntia.
Järjestelmä on, yllätyksettömästi auton koko huomioiden 400-volttinen, mutta entisen sähkö-Minin 50 kilowatin maksimilataustehon sijaan britille voi syöttää virtaa 95 kilowatin teholla.
Isoakkuiselle mallille kerrotaan kulutukseksi 14,1-14,7 kWh/100 km, mikä tarkoittaisi 402 kilometrin WLTP-standardisoitua toimintamatkaa.
Edellinen malli selviää sekalaisesta, ympärivuotisesta tosielämän arkiajosta 18,1 kilowattitunnin kulutuksella, mikä tarkoittaisi että jos uuden mallin energiatehokkuus on oikeassa elämässä samalla tasolla, kulkisi Cooper SE reilut 270 kilometriä akullisella.
Sano ei yhden polkimen ajolle
Edellisen sukupolven Cooper SE:n yksi ärsyttävyys oli sen pakotettu yhden polkimen ajo. Autossa oli nimittäin regeneroinnille vain kaksi asentoa: todella raju tai tavanomaisen raju.
Se tarkoitti, että vanha Cooper SE pakotti yhden polkimen ajotekniikkaan, sillä jopa kevyempi rekuperaatiomoodi sytytti joka kerta jarruvalot kun kaasupolkimen nosti ylös.
Lisäksi auto oli automaattisesti ja kysymättä yhden polkimen ajotilassa aina kun sen käynnisti. Onneksi toiminnolle oli sentään fyysinen kytkin keskikonsolissa.
Uudessa versiossa on jarrutusenergian talteenotolle neljä eri vaihtoehtoa, joista ”Dynamic” haistelee edessä menevää liikennettä ja säätää talteenottoa sen mukaan.
Tyhjällä tiellä tämä tarkoittaa, että uusi Cooper SE rullaa vapaalla jos edessä ei ole esteitä, mutta jarruttelee edessä menevän liikenteen mukaan itsekseen, vähän kuten nyky-Toyotat tekevät.
Systeemi tuntui muutaman tunnin lenkillä toimivan miellyttävästi.
Ajettavuus ennallaan
Mutta ei vanhaakaan Mini Cooperia, tekniikasta riippumatta juuri kukaan ostanut pitkien matkojen ajamiseen, saati myyttiseen tulikokeeseen ajaa Lappiin ilman taukoja.
Alle 3,9-metrinen pikkuauto on muutenkin parhaimmillaan kaupungissa, missä uusikin painos on asiallisen ketterä käänneltävä. Kääntöympyräksi kerrotaan 10,8 metriä joka tosin on alan keskitasoa.
Jousitus on minimäisesti hieman lyhytliikkeinen erityisesti ulosjoustossa, ja Barcelonan ympäristön terävissä hidastetöyssyissä se kohtaa helposti äärimittansa. Tätä säestää kolahdus, joka saattaa ensikertalaista hämmentää.
Mini Cooperin täyssähköinen versio SE näki päivänvalon vuonna 2020 varsinaisena tuotantoautona. Tehdas oli jo reilua kymmentä vuotta aiemmin demonnut täyssähköistä autoa pienellä, rajoitetusti valmistetulla Mini E:llä mutta nyt kyseessä oli tuotantoauto.
Cooper SE nojasi tavanomaisen Mini Cooperin rakenteeseen, johon oli ympätty BMW i3 S:n sähkötekniikka. Se tarkoitti 184 hevosvoimaa ja 270 newtonmetrin vääntöä, mutta 32,6 kWh:n bruttokapasiteetin akulla lopulta hieman vaatimatonta toimintamatkaa.
Cooper SE oli ja on kuitenkin hillittömän hauska sähköauto ajaa. Se on kompakti, kevyehkö ja ajettavuudeltaan tarkka kuin kirurginveitsi. Ihan täydellinen ei sekään ollut, mutta uusi versio vaikuttaisi korjanneen ärsyttävyyksiä.
Edelleen kaupunkiauto?
Uusi sähkö-Mini tulee tarjolle kahtena versiona. Vanhaa Cooper SE:tä vastaa nyt samoilla suoritusarvoilla mutta viitisen kilowattituntia aiempaa jämäkämmällä akulla varustettu Cooper E.
Uusi huippumalli on nimeltään Cooper SE. Siinä akun bruttokapasiteetti on kasvanut jo 54,2 kilowattituntiin, nettona irtoaa 49,2 kilowattituntia.
Järjestelmä on, yllätyksettömästi auton koko huomioiden 400-volttinen, mutta entisen sähkö-Minin 50 kilowatin maksimilataustehon sijaan britille voi syöttää virtaa 95 kilowatin teholla.
Isoakkuiselle mallille kerrotaan kulutukseksi 14,1-14,7 kWh/100 km, mikä tarkoittaisi 402 kilometrin WLTP-standardisoitua toimintamatkaa.
Edellinen malli selviää sekalaisesta, ympärivuotisesta tosielämän arkiajosta 18,1 kilowattitunnin kulutuksella, mikä tarkoittaisi että jos uuden mallin energiatehokkuus on oikeassa elämässä samalla tasolla, kulkisi Cooper SE reilut 270 kilometriä akullisella.
Sano ei yhden polkimen ajolle
Edellisen sukupolven Cooper SE:n yksi ärsyttävyys oli sen pakotettu yhden polkimen ajo. Autossa oli nimittäin regeneroinnille vain kaksi asentoa: todella raju tai tavanomaisen raju.
Se tarkoitti, että vanha Cooper SE pakotti yhden polkimen ajotekniikkaan, sillä jopa kevyempi rekuperaatiomoodi sytytti joka kerta jarruvalot kun kaasupolkimen nosti ylös.
Lisäksi auto oli automaattisesti ja kysymättä yhden polkimen ajotilassa aina kun sen käynnisti. Onneksi toiminnolle oli sentään fyysinen kytkin keskikonsolissa.
Uudessa versiossa on jarrutusenergian talteenotolle neljä eri vaihtoehtoa, joista ”Dynamic” haistelee edessä menevää liikennettä ja säätää talteenottoa sen mukaan.
Tyhjällä tiellä tämä tarkoittaa, että uusi Cooper SE rullaa vapaalla jos edessä ei ole esteitä, mutta jarruttelee edessä menevän liikenteen mukaan itsekseen, vähän kuten nyky-Toyotat tekevät.
Systeemi tuntui muutaman tunnin lenkillä toimivan miellyttävästi.
Ajettavuus ennallaan
Mutta ei vanhaakaan Mini Cooperia, tekniikasta riippumatta juuri kukaan ostanut pitkien matkojen ajamiseen, saati myyttiseen tulikokeeseen ajaa Lappiin ilman taukoja.
Alle 3,9-metrinen pikkuauto on muutenkin parhaimmillaan kaupungissa, missä uusikin painos on asiallisen ketterä käänneltävä. Kääntöympyräksi kerrotaan 10,8 metriä joka tosin on alan keskitasoa.
Jousitus on minimäisesti hieman lyhytliikkeinen erityisesti ulosjoustossa, ja Barcelonan ympäristön terävissä hidastetöyssyissä se kohtaa helposti äärimittansa. Tätä säestää kolahdus, joka saattaa ensikertalaista hämmentää.
Rekuperaatiolle oli aiemmin oma fyysinen kytkimensä, mutta nyt sitä operoidaan valikoiden kautta. Toisaalta automaattiasento Dynamic tuntui toimivan sen verran hyvin, ettei sille välttämättä ole vastaisuudessa edes tarvetta.
Kuljettajan edestä aiemmin löytynyt fyysinen mittaristo on korvattu HUD-näytöllä, joka heijastuu erilliseen pleksiin, eikä tuulilasiin. Se näkyi kuitenkin todella hyvin auringonpaisteesta huolimatta, joten tämä ei välttämättä ole huononnus.
Miniläiset mainitsivat omassa esityksessään Cooper SE:n uuden ohjauspyörän. Ratti on saanut hieman lisää paksuutta entiseen nähden, ja sen kehälle kello 10:n ja 14:n kohdalle on ilmestynyt hillittömän paksut tuet, joiden pitäisi ilmeisesti tukea käsiä tiukassa kanttailussa.
Tuet onnistuvat kuitenkin tekemään ratin pyörittelystä lähinnä kömpelöä, ja saavat autoa ohjaavan lähinnä toivomaan ettei se seuraava, tulossa oleva ote ratista osu juuri ohjauspyörän puolan ja tuon ulokkeen väliin.
