Jos edellinen Mini Clubman oli farmariauto lähinnä nimellisesti, on tämä uudistunut malli sitä ihan oikeasti. Vanhaan Clubmaniin uutuutta ei oikein voi edes suoraan verrata, muuten kuin nimen ja muutamien yksityiskohtien perusteella. Malliston viisioviseen Mini Cooperiin verrattuna, Clubman on 27 senttiä pidempi ja leveyttäkin löytyy 9 senttiä enemmän.
10 senttiä viisiovista pidempi akseliväli tuntuu sisätiloissa ja Clubman onkin nyt entistä selvemmin viiden hengen auto. Vanhan mallin vain toisella puolella sijainnut kaapparimallinen takaovi on historiaa ja tilalla on normaalisti aukeavat takaovet.
Ehkä selvin vanhasta mallista muistuttava yksityiskohta on takaluukun pariovet, jotka luovat Clubmanin perään omanlaistaan ulkonäköä. Ulkomuodoltaan autoon helposti tunnistettavissa Miniksi ja kasvaneista mitoista huolimatta lopputulos on erittäin linjakas. Clubman rakentuu samalle pohjalevylle kuin emoyhtiö BMW:n 2-sarjan mallit.
Tekniikka suoraan Bemarilta
Myös tekniikkapuoli on tuttua BMW:n puolelta ja moottorivaihtoehtoja on tarjolla kolme. Perus-Cooper Clubman kulkee 136 heppaisen, kolmisylinterisen ja 1,5 litraisen bensaturbon turvin. Vaihteistoksi voi valita kuusipykäläisen manuaalin tai automaatin.
Cooper S-mallin moottori on nelisylinterinen kaksilitrainen ja tehoa siitä kammetaan 192 hevosvoimaa. Käsin hämmennettävän vaihteiston lisäksi sekä S-, että dieselmalliin on saatavilla 8-vaihteinen Steptronic-automaatti. Dieselmoottori on uusi ja se tuottaa 150 hevosvoiman tehon. All4 neliveto on myös tarjolla jossain vaiheessa.
Ensikohtaaminen Mini Clubmanin kanssa oli tunnepuolella hieman ristiriitainen. Siinä missä vanha Clubman oli autona ennen kaikkea hauska ja viihdyttävä nautintoväline kompromisseineen kaikkineen, on uusi malli enemmän järkipohjalta rakennettu perheauto. Luonnollisesti, kun auton mittoja ja varsinkin painoa lisätään radikaalisti, saattaa tunnelma helposti lässähtää pannukakuksi. Autoon istahtaessa odotukset olivat siis varsin korkealla.
Aivan kuin Mini, mutta tilavampi
Sisätiloissa tunnelma on ehtaa Miniä. Ohjaamossa on urheilullisuus pääosassa tukevia istuimia myöten. Tilaa kabiinissa riittää huomattavasti edeltäjäänsä enemmän ja ajoasennon saa kattavien säätöjen avulla hierottua pilkulleen oikeaksi. Kojetaulun keskellä on muistakin Mineistä tuttu iso pyöreä monitoiminäyttö, josta selviää ajoneuvotietoja ynnä muuta tarpeellista.
Näyttöä kiertää LED-valokehä, jonka väriä voi muuttaa tarpeen ja tunnelman mukaan. Myös hämärässä kajastavan tunnelmavalaistuksen voi valita haluamakseen. Varsinainen mittaristo sijaitsee tutulla paikalla ratin takana kuljettajan näkökentässä. Muutenkin ohjaamon instrumentit ja hallintalaitteet ovat erittäin hyvin käsillä, eikä mihinkään tarvitse kurkotella.
Takapenkille mahtuu istumaan nyt isompikin köriläs. Pituussuunnassa tilaa riittää melko hyvin ja kaksi aikuista matkustaa siellä jopa mukavasti. Kolmen isokokoisen kanssa tuleekin jo ahtaampaa, mutta hieman pienemmille tila riittää hyvin. Pariovien takana sijaitseva takakontti on vetoisuudeltaan 360 litraa ja on käyttökelpoisen muotoinen. Tarvittaessa tila laajenee matkustamon puolelle takapenkit kaatamalla 1250 litraan asti.
Pikkuturbo paineen alla
Konepellin alla koeajoautossa myhäili kolmesylinterinen 1,5 litrainen bensaturbo ja sen jatkeena kuusivaihteinen Steptronic-automaatti. Yhdistelmä on melkoisen sopiva perheautoiluun ja moottorin 136 hevosvoimaa kuljettavat Miniä vaivattoman tuntuisesti. Moottori vääntää kokoisekseen kohtuullisen 220 nm voimalla ja se on käytössä jo hyvin alhaisilla kierroksilla.
Pienemmissä nopeuksissa kone tuntuu jopa tehokkaammalta kuin numerot antavat ymmärtää ja meno tuntuu sporttiselta. Kovemmissa nopeuksissa moottorin rajat tulevat kuitenkin vastaan, eikä kiihtyvyys enää säväytä samaan malliin. Parhaimman terän pikkukoneen voimavaroista syö Clubmanin reiluhko 1400 kilon omapaino.
Kolmiasentoisesta ajomoodivalikosta (Sport, Mid, ja Green) voi valita haluamansa ja ne vaikuttavat kaasunvasteeseen ja ohjauksen toimintaan. Sport-asennossa kaasun toiminta on välitöntä ja herkkää, samoin kuin ohjauksenkin. Green-moodi optimoi polttoaineen kulutuksen mahdollisimman pieneksi ja tällöin mylly tuntuu väkisinkin hieman tuhnuiselta.
Moottori ja voimansiirto tekevät työtänsä kuitenkin saumattomasti ja paketin ominaisuudet riittävät normaaliin perhekäyttöön hyvin. Sporttisempaa kyytiä kaipaavan kannattaa ehdottomasti tutustua Clubmanin Cooper S-malliin, jolloin tehoa löytyy 192 hevosvoimaa. Tällöin moottoriteho vastaa paremmin auton alustan tarjoamiin euforian hetkiin.
Pääosassa ajettavuus
Clubmanin alusta tuntuu lupaavan napakalta heti liikkeellelähdöstä. Pelko siitä, että se aito Minin henki olisi tiessään, alkaa pikkuhiljaa hälvetä. Jousitus on selvästi viritetty hyvän ajettavuuden ehdoilla, mutta liian kovaksi sitä ei voi haukkua. Normaalissa arkiajossa jämäkkyys tulee esiin pelkästään positiivisessa mielessä.
Viimeistään syheröisemmällä tiellä Clubman hälventää viimeisetkin epäilykset ja näyttää kuljettajalleen pelin hengen. Nopea ohjaus ja täsmällinen alusta luovat auton ja kuskin välille luottamussuhteen nopeasti. Mutkatiellä nopeus kasvaa huomaamatta ja nopeusmittaria on syytä tarkkailla ahkerasti, jotta valtion ehtyvää kassaa ei tarvitsisi ainakaan vahingossa kartuttaa.
Kolmipyttyinen moottori joutuu kovemmissa kyydeissä antamaan kaikkensa, eikä sen puhti tahdo yltää toimivan alustan vaatimalle tasolle. Huimistellessa alkaa siis väkisinkin kaipaamaan S-mallin kovempia löylyjä. Aivan vanhan mallin tasolle ei uusi Clubman ajamisen herkkyydessä pääse, johtuen juurikin suuremmasta painosta, mutta hauskaa sen ratissa on yhtäkaikki.
Melkoisen hintava
Vaikka Clubman ei nykyisellään enää varsinainen mikroauto olekaan, pesee se edelleen ajo-ominaisuuksillaan ja ajamisen hauskuudellaan monet kilpailijansa mennen tullen. Lisäksi se on huomattavasti käyttökelpoisempi ja tilavampi kuin ennen, joten sen hankinta on helpommin perusteltavissa niin itselleen kuin muillekin.
Ainoa ostopäätöstä jarruttava seikka lienee Clubmanin verraten korkea hinta. Halvimmillaan Mini Clubman irtoaa manuaalivaihteisena vajaalla 29 000 eurolla ja automaatti lisää hintaa noin parilla tonnilla. Tarjolla olevista varustepaketeista järkevin on 990 e maksava Business-paketti, jolloin mukaan saa mm. LED-ajo- ja sumuvalot sekä pysäköintitutkan.
Lisävarusteita Miniin on tietysti tarjolla viljalti ja niiden myötä hinta karkaakin jo kauas järkevästä. Näin oli myös kattavasti ladatussa koeajoautossa, jonka hinta kipusi kaikkiaan vähän yli 41 000 euroon.
Mutta niille joille raha ei ole ylitsepääsemätön este, Mini Cooper Clubman tarjoilee kompaktissa paketissa Premium-luokan laatua, persoonallista ja varmasti massasta erottuvaa ulkonäköä sekä syntisen hauskaa ajettavuutta.
Sami Puskala
Kehuja: Ajettavuus, ulkonäkö, laatuvaikutelma
Parantamisen varaa: Hinta
