Cadillacin kookkaassa SUV-mallissa ei ole mitään hienovaraista tai pientä. Se herättää kunnioitusta ulkoisilla mitoillaan, sillä sekä liikenteessä että parkissa se herättää huomion. Escalade on takuulla yksi teiden kookkaimmista automalleista.
Escaladen keula on varmasti yksi autoteollisuuden historian härskeimmistä. Siinä missä ”modernit” autovalmistajat miettivät jalankulkijoiden turvallisuutta törmäystilanteessa, viittaa Cadillac kintaalla moiselle. Keula nimittäin nousee noin 150 cm:n säkäkorkeuteen pystysuoraan ja kontaktissa jalankulkija jäänee auttamatta kakkoseksi.
Keula on massiivinen ja ylväs. Se osoittaa, että Cadillacin kanssa ei todellakaan ole leikkimistä. Ilme on härski ja avoimen arrogantti. Sitä katsellessa voi vain nauraa. Joko hyväksyvästi tai halveksivasti. Escalade kerää katseita missä tahansa sillä liikkuukin. Ne luonnollisesti vaihtelevat kahden ääripään välillä. Harvoin siitä kuulee käytettävän ilmaisua ”ihan kiva”.
Cadillac on äärimmäisyyksien auto. Se on erittäin mukava, hävyttömän kookas, ulos äänekäs ja sisälle hiljainen. Lisäksi se painaa kuin synti ja kuluttaa kuten kuorma-auton kuuluukin. Siis silloin kun kuski länttää kaasun lattiaa kohti.
Siveällä ajolla kohtuullinen kulutus
Matka-ajossa Escalade pärjää yllättävän pienellä. Siveästi ajamalla sillä pääsee hieman reippaaseen kymppiin, mutta tämä vaatii jo hieman yrittämistä. Cadillac kyllä tekee pihistelyn eteen kaikkensa, sillä kahdeksansylinterinen pata lepuuttaa puolia sylintereitä kulutuksen ehdoilla.
Neljälläkään sylinterillä toimiessaan motti ei ole sieltä pienimmästä päästä, sillä jopa kolmelitraisena se on nykymittapuulla kookas. Koko komeudessa Cadillacin mylly on siis 6,2-litrainen V8. Se henkii mennyttä aikaa ja Amerikan mannerta. Nykyisellään yli kolmilitrainen pannu alkaa sekin olla melkoinen harvinaisuus.
Jylhän kokoinen pata kehittää 420 hevosvoimaa ja 624 Nm vääntömomentin. Lukemat ovat kovat, mutta lähes 2700 kiloa painavan kevytkuorma-auton nokalla ne hukkuvat sulavasti kokonaisuuteen. Kiihtyvyys on paino huomioiden tuntuva, sillä paikaltaan ampaistaan sataseen 6,8 sekunnissa. Siihen on GTI-perhefarkullakin tekemistä.
Nykymaailmassa Escaladen kaltaisesti mörkö-SUV:sta ei missään nimessä saisi tykätä. Vaikka ulkokuori on varsin tyylikäs 22” vanteineen, on se tietyllä tapaa junttimainen kulkupeli. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi siinä on jotain niin kauhean viehättävää.
Mukava, mukava ja mukava
Amerikkalaiseen tapaan Cadillac on erittäin mukava. Sen suunnittelussa on otettu huomioon kuljettajan ja matkustajien leppoisat kyydit. Korkeaan autoon on helppo astua sisään, sillä sähköllä liikkuvat helmalaudat työntyvät ulos kun ovi avataan. Niiltä ponnistaa itsensä sisään hieman helpommin.
Mukavuutta on tarjolla myös penkeissä. Monipuolisesti säädettävissä olevissa jakkaroissa on ilmastointi ja luonnollisesti myös hierontatoiminto. Vaikka penkki on yleisesti ottaen melko leveä, saa sitä säädettyä sähköisesti sopivan tiiviiksi.
Escaladen kuskin istuimeen on myös sijoitettu toiminto, jollaiseen ei ole tullut aiemmin törmättyä. Aktiivinen kaistavahti nimittäin täristää hanuriin auton lähestyessä sulkuviivaa. Näin ollen auton ajautuminen sivuun ajolinjalta ei varmasti jää huomaamatta.
Perseentäristin tosin tekee mieli laittaa pois päältä, sillä varsin suurella raideleveydellä varustettu Cadillac soutaa viivojen välissä jatkuvasti. Vankkuria joutuukin ohjaamaan alati. Ongelma liittyy lähinnä maihin, joissa nastarenkaat kairaavat asfalttiin isot ajourat.
Asialle on tuskin uhrattu ajatustakaan kehitysvaiheessa, sillä Cadillac on suunniteltu Amerikan betonilaattaisille motareille ja syvän etelän korpimaille. Mikäli eteen tulee lunta, heitetään Escaladen alle reippaasti lumiketjut.
Vakiona ihan kaikki
Vakiovarustelistaa voisi kuvailla kaikin puolin kattavaksi. Adaptiivisen vakionopeudensäätimen ja muiden ylemmän luokan varusteiden lisäksi Cadillac on varustettu kaukokäynnistyksellä. Avaimesta sen saa hörähtämään käyntiin ja lämmittämään itsensä mukavaan 21 asteen lämpötilaan.
Toiminto on pakkaskelillä muikea, sillä 13 minuutin mittainen joutokäyntitila nostaa hytin lämpötilan miellyttäväksi ja lämmittää samalla jakkarat kankun lämpöiseksi. Mikäli tarve on viilennykselle, hoitaa Cadillac saman asian myös toiseen suuntaan. Ekologista? Tuskin. Mukavaa? Hell Yeah.
Penkkien kokoonpano on koeajoversiossa mallia 2+2+3. Takapenkkejä on siis kaksi, joista jälkimmäinen on sijoitettu käytännössä takakonttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että tavaratila on ”tumppimallissa” varsin pieni. Siis silloin kun jakkarat ovat yläasennossa. Mikäli taaimmaista penkkiriviä ei tarvitse, saa tavaratilasta reilun kokoisen.
Mikäli tavaratilan tarve on jatkuva, on tarjolla myös 70 senttiä pidempi ESV-malli. Lisäsentit tulevat tavaratilaan, joten sen ostamalla tilasta ei tarvitse tinkiä. Tosin tilasta tarvitsee, sillä erityisesti ESV-versiona parkkihallit tuskin ovat niitä kaikkein mukavimpia paikkoja.
Takapenkkien kokoonpano on loistava, sillä kahden jakkaran välistä pääsee helposti kulkemaan taaimmaiselle penkkiriville. Hyttiin mahtuu heittämällä seitsemän aikuista taittamaan matkaa mukavasti.
Veturina Escalade on vertaansa vailla, sillä nupin perään saa heittää 3674 kiloa painavan yhdistelmän. Vastaavia lukemia pystyy käsittelemään kohtuullisen harva automalli, mikä on luonnollisesti kilpailuvaltti. Ja parin tonnin painoinen kuorma tuskin tuntuu Cadillacin perässä kovinkaan kummoiselta.
Isojen renkaiden ja mukavan maavaran ansiosta ihan pienimpiä mökkiteitä ei tarvitse pelätä. Nelivetoisena Cadillac kiipeää pahemmistakin patikoista vaivatta, mutta painavaa ja kookasta järkälettä ei välttämättä kannata ajaa kaikkein haastavimpiin olosuhteisiin.
Amerikka läsnä DNA:ssa
Amerikkalainen autoteollisuus näkyy Cadillacin DNA:ssa vahvasti, mutta ei niinkään negatiivisessa mielessä. Kaukana ovat ajat jolloin jenkkiautot kuluttivat 30 litraa satasella ja niiasivat mutkissa kylki maassa.
Escaladen alusta on jämäkkä ja mukava, eikä se painaudu maata kohti pahemmin edes kovemmassa kyydissä. Moottori on varsin pihi ja laatikko vaihtaa ilman suurempia pohdintoja. Ei se toki yllä markkinoiden hienostuneimpien kaksoiskytkimellisten lootien tasolla, mutta 8-lovinen automaattiaski kyllä tekee tehtävänsä. Eikä tällaiseen vankkuriin mikään sipistelyloota sopisikaan.
Hinnoittelultaan Cadillacin järeä SUV ei luonnollisesti ole crossover-tasolla, vaan vertautuu enemmän täysikokoisiin luksusmaastureihin. Suomessa lähimpiä kilpailijoita voisi arvella olevan BMW X5, Audi Q7, Mercedes-Benz GLS tai jopa G. Muihin kuin G:hen verrattuna Cadillac tarjoilee tosin astetta rouheampaa maailmaa.
Autoa maahantuova Truckmasters käyttää markkinoinnissaan auton verotonta hintaa, mikä jää 128 000€:n tuntumaan. ALVillisena se kapuaa huomattavasti kalliimmaksi. ALViton hinta perustuu siihen, että kevytkuorma-autona Escaladesta saa vähentää ALV:n koko auton kauppasummasta. Siksi se onkin erittäin potentiaalinen vaihtoehto yrityksen autoksi.
Toki sen voi hankkia myös yksityishenkilönä, jolloin hinta kohoaa kotimaan ALV:n verran ja viivan alle jää 160 000€:n tuntumaan. Silläkin hinnalla Escalade kilpailee luksus-SUV-luokassa varsin hyvin eväin. Se on nimittäin ehdottomasti kattavimmin varusteltu automalli, joka on tarjolla.
Cadillac Escalade muistuttaa monella tavoin Yhdysvaltain presidentiksi noussutta Donald Trumpia. Se on räävitön ja karkea omaneduntavoittelija joka viis veisaa siitä mitä muut siitä ajattelevat. Vaikka en voi sanoa kannattavani oranssinaamaista miljardööriä Yhdysvaltain peräsimessä, en voi olla viehättymättä Cadillacin röyhkeästä olemuksesta
Tuomas Rajala
Kehuja: kursailematon konsepti, karu kauneus, varustelu, sisätilat, ajomukavuus, suorituskyky
Parantamisen varaa: kankea pienissä tiloissa
