Kian edustusluokkaan tipahtava katumaasturi Sorento on saanut kasvojenkohotuksen ja päivitetty kauttaaltaan. Uudistuksia löytyy niin ulkonäöstä, sisätiloista kuin myös tekniikastakin.
Kokonaisuutena Sorento on edelleen erinomainen auto, josta joutuu viikon koeajon aikana etsimällä etsimään moitittavia puolia. Kuten arvata saattaa, päivitykset ovat vieneet autoa parempaan suuntaan – joten ne asiat joista aiemmin pystyi mallia moittimaan, ei enää pysty niin paljoa antamaan satikutia Kian suuntaan.
Tekniikka
Uusi Sorento on saatavilla ainoastaan nelivetoisena töpselihybridinä.
Tekniikkana uudessa Sorentossa on sama, kuin aiemman version töpselihybridissä, eli 1,6-litrainen turbohybridi. Ainoa ero edelliseen vastaavaan on, että tätä kuristettu vähemmän tehokkaaksi. Maahantuojan mukaan syynä on päästövaatimukset.
Paperilla uusi Sorento tarjoaakin gramman vähemmän hiilidioksidipäästöjä sadalla kilometrillä, kuin aiemman version vastaava tekniikka. CO2-päästöt ovat nykyään 37 g / 100 km, yhdistettynä. Sähköinen ajomatka tosin on tipahtanut kaksi kilometriä ja on nykyään 55 km, joka on edelleen ihan sopiva kaupunkiajoa varten.
Tässä jutussa on selitetty, miksi grammanviilauksella on merkitystä.
Kuristusten myötä hybridijärjestelmän suurin teho on tipahtanut 12 hevosvoimaa (9 kW). Jos jotain kiinnostaa niin huippunopeutta irtoaa 10 km/h vähemmän, joka nykyään on 183 km/h. Kiihtyvyys 0–100 km/h on hidastunut 0,1 sekuntia ja nykyään on 8,8 s.
Eräs asia, mitä Sorentossa jää kaipaamaan on suurempi latausteho. Auton latauslaitteen teho on 3,3 kW, joka ei erotu kilpailijoistaan. Tyyppi 2 pistokkeesta saatava 16 A lataus on 0–100 % nopeimmillaan 3 h 25 min.
Toki tässä on taka-ajatuksena todennäköisesti ollut, että auton lataus tapahtuisi joko kotona yön yli tai työpäivän aikana. Sinänsä ymmärrän nämä lukemat, mutta nykypäivän kiireiset haluaa ladata autoa esimerkiksi kauppareissuillakin, joka on ainakin itselleni se mieluisin ratkaisu.
Kulutus
Sorento on ollut otsikoissa sen ailahtelevan kulutuksen vuoksi. Edellisen version kulutuksena tehdas ilmoitti hieman optimistisesti 6,4–6,8 litraa sadalla kilometrillä riippuen varustelusta. Moottoritiellä aiemman Sorenton kerrottiin antavan jopa 9,5 litraa / 100 km kulutuslukemia. Iltalehti teki asiasta myös ”myytinmurtaja”-henkisen selvityksen.
Tämä kulutuskriisi oli kuitenkin aiemmalle mallille, joka ei ollut töpselihybridi. Plugarimallissa kulutuslukemat paljastuivat varsin kohtuulliseksi siihen nähden, minkä kokoinen maantielaiva on kyseessä. Kulutusta lähinnä nostivat sähköisen kantaman ”loppuminen”, joka ei loppupeleissä auton kunnossapitoa ajatellen ole paha asia.
Akun ollessa 10 % varauksessa auto alkaa toimimaan enemmän hybridin tavoin, jolloin sähkömoottori auttaa polttomoottoria sekä lataa akkuja mahdollisuuksien mukaan. Polttomoottorin olisikin hyvä päästä käyttöön aina aika-ajoin. Tietyissä töpselihybrideissä on ollut ongelmana se, että polttomoottori ”kuivahtaa” ja rikkoontuu herkästi, mikäli sillä ei ajeta.
Kulutuslukemina Kia kertoo olevan yhdistettynä 1,6 litraa / 100 km ja ajotilan ollessa varausta ylläpitävä kulutus pomppaa yhdistettynä 7,5 litraan / 100 km. Koeajon aikana akun ollessa ladattuna kulutus oli kutakuinkin samaa ja ylläpitotilassa liikuttiin samoilla tienoilla. Tämä yllätti positiivisesti, sillä auto ei ollut pienimmästä päästä.
Tilat ja mitat
Sisätilat ovat edelleen laajat ja taaimmaista penkkiriviä lukuun ottamatta kyydissä matkustaa mukavasti.
Autoon saa kolmannen penkkirivin nostamalla tavaratilasta kaksi lisäpenkkiä. Jalkatilaa ei ole tälle taaimmalle penkkirivistölle kuin vaan nimeksi, mutta muihin vastaavan ratkaisun omaaviin kilpailijoihin nähden yllättävän paljon. Suuremmalle aikuiselle tai huonosti taipuisalle henkilölle en suosittele kyseisiä penkkejä kokeilemaan, sillä täältä on hankala päästä pois.
Tavaratilaa autosta löytyy seitsenpaikkaisesta versiosta kaikki penkit ylhäällä 175 litraa, kolmas penkkirivi alhaalla 604–809 litraa sekä kaikki takapenkit kaadettuina peräti 1988 litraa. Pikkuautosta ei siis ole kyse. Pituutta autosta löytyy 5 milliä enemmän, kuin aiemmassa mallissa, jota nykyään on 4 815 mm.
Muita muuttuneita mittoja ovat korinylitys edestä ja takaa, jotka ovat 925 mm (edessä) ja 1 075 mm (takana). Maavaraa on kasvatettu 2 milliä, joka on nykyään 176 mm. Lisäksi mäenylityskulma on kasvanut puoli astetta lukemiin 15,6°.
Ohjaamo
Kattavat tilat jatkuvat ohjaamossa. Ohjaamon kosketusnäyttö on päivitetty uudempaan ja vastaa samaa, kuin muissakin nykypäivän korealaisissa. Ilmastoinnin ohjaimet ovat edelleen hipaisukytkimillä, joka nyt jakaa mielipiteitä. Ilmastointiohjauksen saa hipaisulla vaihdettua ohjaamaan viihdejärjestelmää, jota tosin voi ohjata myös ratista ja kosketusnäytöltä.
Aiemmassa koeajossa kritisoimme ohjauksen tunnottomuutta. Nyt voisi sanoa että tuntoa on riittämiin, sillä renkaiden tärinä tuntuu ratissa asti. Joillekin tämä voi olla miinus, mutta itse pidän tästä ja Sorentolla on kaikin puolin helppo ajaa.
Ajamista avustavat järjestelmät myös yllättävät maantiellä. Auto tunnistaa ohiliikkuvat autot erinomaisesti ja niin sanottuun ”automaattiohjaukseen” uskaltaa luottaa. Toki tämä vaatii edelleen kuskin olevan valppaana ja pitämään ratista kiinni. Talvella tai kurakeleillä tosin en uskaltaisi pahemmin luottaa mihinkään ajoautomatiikkaan.
Maastoonkin Sorento väittää pystyvänsä, ja maasto-ominaisuuksia pystyy muokkaamaan keskikonsolista löytyvällä terrain painikkeella. Valitettavasti tätä emme testanneet, joten maasto-ominaisuuksien toimivuutta ei pystytä tältä osin varmistamaan. Laadukkaasta toteutuksesta ei jää arvailtavaa, että miksi tämä ei toimisi ainakin peruskäytössä.
Turvallisuus
Uusimmasta Sorentosta ei ole EuroNCAP-tuloksia. Aiempi versio sai täydet viisi tähteä, joten olettaisin, ettei Kia ole karsinut tästä.
Koeajajan kommentti:
"Tämän kokoiseksi töpselihybridiksi Sorento on edelleen vallan erinomainen auto. Tähän kun lisätään Kian 7 vuoden takuu niin Sorento olisi omiaan ottamaan markkinaa haltuunsa. Auton ainoa vika lieneekin suomalaisille, että Kia ei ole Volvo."
Kirjoittaja: Jani Ahosola
