TAUSTAA
Firebird (ja sen sisarmalli Chevrolet Camaro) esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1967, muutaman vuoden Ford Mustangin huikean myyntimenestyksen jälkeen. Autonvalmistaja toisensa jälkeen yritti päästä samoille poniautoapajille, onnistumatta hankkeessaan kuitenkaan niin hyvin kuin peräti miljoonaluokan myyntiin vuodessa yltänyt Ford. Kuusikymmenluvun lopulla esiteltiin monia mielenkiintoisia ponimalleja, jotka ovat nykyään arvostettua keräily- ja harrastemateriaalia.
Seitsemänkymmentaluvun alussa kaikki hauskuus kaikkosi jenkkiautoista, kun tiukat saaste- ja kulutusrajoitteet ohjasivat autojen suunnittelua. Näihin aikoihin esiteltiin toisen polven Firebird, jonka suosio laski murto-osaan kuusikymmenluvun huippuvuosista. Kolmas sukupolvi esiteltiin 1982, eli malli, johon tämäkin koeajoraportin auto pohjautuu. Neljäs ja toistaiseksi viimeinen Tulilintu esiteltiin 1994.
ENSIVAIKUTELMA PONTIACISTA
Jos auto olisi musta, mieleen tulisi Knight Rider TV -sarja, jota tuli tuijoteltua finninaamaisena teininä. Punainen lienee toiseksi yleisin väri, ja se sopiikin urheilullisen coupén väriksi mainiosti.
Seuraava seikka johon huomioni kiinnittyy on auton yleinen kunto! Mittarissa on vasta 129.000 kilometriä ja monin osin auton kunto on A1-luokkaa.
Siirtyminen matalaan kabiiniin käy vaivattomasti ja ryhdyn oitis tutkimaan amerikkalaisittain toteutettuja hallintalaitteita. Pyöreitä mittareita on neljä kappaleita ja erilaisia nappuloita on hajasijoitettu pitkin ohjaamoa. Pelkällä näköhavainnolla selviää lähes jokaisen säätimen toiminto, joten eivät ne niin kovin eksoottisia sitten olekaan.
Istuimen säädöistä sen verran, että istuinosan kallistusta voi säätää portaattomasti, mutta selkänojassa on aika harvat säätöpykälät. Lisäksi selkänoja kapenee yläosastaan, jolloin leveäharteinen ei saa kovinkaan hyvää sivuttaistukea yläosastaan suipponevalla jakkaralla.
AJOSSA
Viiden litran V8 -moottorilla varustettu automaattivaihteinen, ja takavetoinen Sport Coupé on jenkiksi aika perinteinen ja toimivaksi hiottu kokonaisuus. Ajo-ominaisuudet ovat odotusten mukaiset. Alusta on viritetty mukavuuspainotteiseksi, joten sillä on muikea kruisailla kaikenlaisilla alustoilla.
Vauhdikkaampaa ajoa hillitsevät koneen maltillinen teho, automaattilaatikon verkkainen toiminta sekä lievästi tunnoton ohjaus.
Ajossa huomaa, miten napakassa kunnossa tämä yksilö on. Alusta toimii kuin uudessa autossa, eikä missään ole väljyyttä nimeksikään.
Etuistuimilla istutaan aika matalalla, joten pääntilaa on mukavasti. Leveydeltäänkin kabiini on hyvää henkilöautotasoa. Takapenkit ovat syvät, kuppimaiset poterot ja kelpaavat siten vain tenaville ja silloinkin vain tilapäiseen kuljetukseen.
Takaikkuna aukeaa ylös asti ja tavaratilan taaimmainen osa tarjoaa syvän poteron vaikkapa golflaukulle. Muu osa takakontista on leveää ja matalaa säilytystilaa, jossa tavarat eivät säily katseilta piilossa.
Autossa on ilmastointilaite, tehdasasennettu hyvinsoiva radiokasettisoitin sekä alkuperäiset alumiinivanteet. Takaosaa koristavat tuplaputket sekä alkuperäinen spoileri.
TEKNISET TIEDOT:
Teho: 171 hv / 126 kW
Vääntö: ei ilmoitettu
Huippunopeus: ei ilmoitettu
Kiihtyvyys 0-100 km/t: ei ilmoitettu
Kulutus: 11 - 14 litraa sadalla
YHTEENVETO
Näin hyväkuntoinen yksilö on löytö. Firebird on parhaimmillaan letkeässä harrastekäytössä.
