TAUSTAA
Tila-autobuumi alkoi oikeastaan vasta 80-luvun lopulla, kun jenkit keksivät todelliseen kuljetustarpeeseen oivan ratkaisun: laitetaan penkit pakettiauton tavaratilaan. Koska autoverotus ei moista keksintöä jenkkilässä rajoittanut ja kauppa kävi, useampi autonvalmistaja ryhtyi miettimään asiaa puhtaalta pöydältä ja näin ollen syntyi uusi autoluokka - tila-auto. Ensimmäisiä uuden suuntauksen ilmentymiä olivat Chrysler Voyager, Chevrolet Lumina / Pontiac Trans Sport sekä Ford Aerostar. Japanilaisten lähestymistapa oli toinen: kasvatettiin pikkukopperoita suuremmiksi ja näin syntyivät Mitsubishi Space Wagon, Nissan Prairie sekä Toyota Previa.
Suomen autoverotus nosti näiden kuusi- ja seitsenpaikkaisten perheautojen kokonaishinnan niin järjettömiksi, ettei niihin ollut varaa kuin murto-osalla todellisista tarvitsijosista kattamaan suurperheiden kuljetustarpeita. Vasta pari vuotta sitten tehty autoverotuksen kokonaisverotusuudistus on saanut tilanteen normalisoitumaan ja näitä 90 luvun alun tila-autoja on tuotu todella runsaasti Suomeen.
ENSIVAIKUTELMA PONTIACISTA
Muotoilu on aina makuasia, mutta Pontiac Trans Sport on kuin Ruma Ankanpoikanen. Toisaalta se on virtaviivainen ja takaapäin katsottaessa jopa edistyksellisen muodokas. Etupään muotoilu muistuttaa ranskalaista huippunopeaa TGF-junaa.
Tärkeintä on se, että autoon on saatu laatikkomaisen muotoilun ansiosta rakennettua toimiva ja runsas matkustamo, ja jopa seitsemänpaikkaiseksi varustettuna matkatavaratilaa kohtuullisesti. Olkoonkin, että varsinainen tavaratila on lyhyt ja korkea, niin penkkien alle saa piilotettua yllättävän paljon reppuja ja muuta irtainta matkatavaraa. Tämä tuli todettua, kun ajoimme muutama viikko sitten täysin identtisellä vehkeellä Hampurista Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen kahden aikuisen ja neljän pikkulapsen voimin.
Yksi merkillepantava huomio on auton korinosien yllättäen paljastuminen muoviksi! No, se takaa sen, ettei auto ainakaan ruostu näkyviltä osiltaan. Mietityttää vain, että mitäköhän tapahtuu pienissä peltikolareissa?
AJOSSA
Ajoltaan Pontiac on asiallinen. Auton korityypistä johtuen, ajo-ominaisuuksilta ei odota mitään suurta urheilujuhlan tuntua, eikä se niitä tarjoakaan. Mutta asiallista ja rauhallista etenemiskykyä se tarjoaa. Ja matkustusmukavuus on itse asiassa mainio, sillä koneen nöyrä ja vääntävä luonne tuli ilmi sekä koeajetussa yksilössä, että perheemme loma-autossa.
Mikään raketti tällainen painvahko ja pienitehoinen (145 hv) tila-auto ei suinkaan ole, eli ajotapa on mukautettava rauhalliseksi. Liikennetilanteiden tarkkailu käy mainiosti tavallista perheautoa korkeammasta ohjaamosta.
Jousitus toimii asiallisesti eikä ole liian kova. Ohjaus on aika kankea, mutta kaupunkipyörittelyssä se tekee tehtävänsä asiallisen huomaamattomasti. Urheilullisessa kanttailussa kori kallistelee ja ohjaus kipsaa, Eli maltillisella ajolla tällä vehkeellä pärjää. Kiihdytyksissä nelikon karkea käyntiääni tulee esille, muuten auto on ajoltaan miellyttävän hiljainen tuttavuus.
Letkeä matkanteko on auton parasta valttia - vakkari päälle ja baanalle! Perhe ja tavarat kulkevat ilmastoidussa sukkulassa virkeinä perille.
Tiloiltaan Pontiac Trans Sport on parhaimmillaan, kun kaikkia matkustajapaikkoja ei tarvitse ottaa käyttöön. Näin yhden jos toisenkin penkin voi kääntää pöytätasoksi ja ladata vaikka täyteen matkatavaroita. Ainostaan oikealla puolella oleva liukuovi on todella kätevä kun on lapsia kyydissä jotka eivät malta parkkipaikalla varoa viereisiä autoja.
Amerikkalaiseen tyyliin tottumaton voi joutua hapuilemaan eri hallintalaitteiden kanssa. Pieniä nappuloita on siroteltu ympäri ohjaamoa erilaisiin viiksiin ja paneeleihin. Likinäköiselle nappuloiden päällä olevat valkoiset lyhenteet eivät selviä muuten kuin kokeilemalla, ja kokeiluahan riittää koko viikon matkalle. Onneksi ne tärkeimmät eli ilmastoinnin ja vakionopeudensäätimen namiskat ovat kohtuullisen selkeät käyttää.
Harmaat plyysipenkit kestävät kulutusta hyvin ja ovat liukumattomuutensa vuoksi mukavat istua. Muotoilukin on onnistunut sillä selkä ja reidet eivät valita pidemmänkään ajorupeaman jälkeen.
Vakionopeudensäätimellä ajaessa, kuljettaja voi vaihdella ajoasentoaan sähkösäätöisellä penkillä aika ajoin matkan katkeamatta. Tämä on sitä mukavuuspainotteista menoa, joissa amerikkalaiset autot loistavat.
TEKNISET TIEDOT:
Teho: 145 hv / 107 kW
Vääntö: 190 Nm
Huippunopeus: 190 km/t
Kiihtyvyys 0-100 km/t: 11,3 sekuntia
Kulutus: 8,0 - 10,2 - 13,4 litraa sadalla
YHTEENVETO
Tilantarpeeseen esimerkiksi lapsiperheille tämäntyyppinen auto on ehdoton. Itsekin suurperheellisenä olen kolunnut läpi useita seitsemälle rekisteröityjä farmariautoja, lisäksi yhden Voyagerin sekä Zafiran. Ei tämä Trans Sport ole lainkaan hullumpi vaihtoehto, kun ajattelee käyttötarvetta. Mitään suuria ajonautintoja tämä ei toki tarjoa, mutta kaikkinensa auto on fiksu ja edullinen hankinta. Varustelu tuottaa pikemminkin positiivisen yllätyksen kuin pettymyksen.
