Hyundain katumaasturimallistosta löytyy tätä nykyä vaihtoehto jokaiseen kokoluokkaan. Kompaktipuolella ostajia houkuttelee Kona, Keskiluokassa Tucson ja malliston kookkain veijari on Santa Fe. Lisäksi markkinoille on tulossa polttokennomalli Nexo.
Katumaasturien keskiluokka on valtavan kovasti kilpailtu segmentti. Siinä lähes jokaisella valmistajalle on tarjolla automalli, joka kilpailee ostajista. Se on ymmärrettävää, sillä keskikokoiset crossoverit käyvät isosti kaupaksi.
Hyundain kovimpia kilpailijoita ovat pääasiassa eurooppalaiset valmistajat ja luonnollisesti myös toinen korealainen, Kia Sportage. Kun eurooppalaiset ovat jääneet monella tapaa polkemaan paikalleen, ovat korealaiset ajaneet ohi monella tapaa.
Tucson on pahimman kilpakaverinsa Sportagen kanssa ongelmissa, sillä Kia on onnistunut saamaan laatuvaikutelmansa Hyundaita korkeammalle. Sportage tuntuu ja näyttää paremmalta, vaikka Tucsonissa ei olekaan mitään olennaista vikaa.
Tekniikaltaan molemmat ovat yhtäläisiä: 7-vaihteinen ja kaksoiskytkimellinen automaatti, toimiva neliveto ja aggressiivinen ulkonäkö. Mutta jostain syystä Kia vain tuntuu istuvan käteen paremmin.
Automaattilaatikko toimii kuin ajatus
Tusconin koeajoversio on varustettu 177-heppaisella bensaturbomoottorilla ja erinomaisella automaattiaskilla. Kyseessä on nelivetoversio, jollaista on tänä talvena tarvinnut useammin kuin yleensä. Neliveto on varsin toimiva paketti ja siitä löytyy ilahduttavasti sähköinen lukko. Se auttaa erityisesti silloin kun juhta on jäämässä pahemman kerran kiinni hankeen.
Koska Tucson on pykälää kalliimpi ja ilmiselvästi tärkeä malli Hyundaille, löytyy voimalinjavaihtoehtoja hieman halpismalleja reippaammin. Malliston nulvein laitos on 1,6-litrainen vapaasti hengittävä bensakone, joka jää teholtaan 132 hevosvoimaan ja 160 Nm:n vääntölukemaan.
Bensaturbo on koeajossakin oleva 177-heppainen ja 265 Nm vääntävä turbokone. Dieseliä on tarjolla kolmea eri vaihtoehtoa, joista leudoin tarjoilee vaatimattomat 115 hv ja 280 Nm. Keskimmäinen dieselpata on niin ikään 1,6-litrainen ja 136 hepoa ja 320 Nm kehittävä.
Juurevin konevaihtoehto on 2-litrainen turbodiesel, joka on 48 voltin sähköjärjestelmällä varustettu kevythybridi. Sen lukemat ovat jo muikeat 185 hv ja 400 Nm. Sillä kokoonpanolla päästään 0-100 km/h kiihdytyksessä alle 10 sekunnin.
Sopivasti varusteltu
Koeajettu versio on Style-varustetasoa, eli varusteita on ladattu kylkeen varsin kattavasti. Adaptiivinen vakionopeudensäädin, avaimeton käynnistysjärjestelmä, sähköinen takaluukku, 18” aluvanteet ja LED-valot. Lisäksi varustelistalla ovat ilahduttavasti myös ilmastoidut nahkajakkarat, jotka lisäävät mukavuutta kuumalla kesäkelillä.
Toki reippaampi varustelu näkyy myös hinnassa, mutta onneksi tehokkain bensakone ja nelivetoinen automaatti jää silti alle 40 000 euroon. Onhan se toki suurehko summa keskiluokan crossoverista, mutta toisaalta rahalla myös saa paljon.
Moneen kilpailijaansa verrattuna tehokkaalla bensakoneella nelivetoinen Tucson on mukava ajokokemus. Voimaa piisaa hyvin ja kaupungissa se tuntuu jopa yllättävän rivakalta. Kone vaatii kuitenkin hieman kierroksia, jotta se herää toden teolla henkiin. Mikään raketti se ei luonnollisesti ole.
