Muistatteko, miten aiemmin autojen karvalakkimalleissa oli aina mustat puskurit? Korinväriset puskurit taas kuuluivat vain kalliimpiin varustetasoihin. Nykyään se on toisin päin.
Nyt perusmalleissa on kliinit korinväriset puskurit. Lisähintaan yhä useammalta automerkiltä saa mustapuskurisen ”maastomallin”. Lähinnä ne ovat farmareita, mutta nyt maastomainen versio on jo miniauto Opel Adamista ja pian Volvo S60 -sedanistakin. Miten tässä näin kävi?
Jos syyllisiä haetaan, niin aloitetaan Subarusta. Nelivedon nimiin vannova merkki toi korotetun Outback-version Legacy-farmaristaan 90-luvun puolivälissä. Pian Volvo peesasi ensimmäisen sukupolven V70 Cross Countryllä, joka oli Subarua luokkaa isompi ja kalliimpi.
Vuosituhannen vaihteessa Audi pläjäytti A6 Allroad Quattron. Siinä ei maksettu lisähintaa pelkästä korkeammasta maavarasta ja mustista puskureista: ilmajousitus nosti metsäfarmarin ihan omalle hifistelytasolleen. Hinta olikin roimasti kalliimpi kuin Volvon XC70-nimiseksi muuttuneella mallilla.
Useamman vuoden Subaru, Volvo ja Audi saivat temmeltää kukin omassa hintaluokassaan vapaasti ilman kilpailua. Kaikki myivät kohtuuhyvin, mutta muut valmistajat eivät lotkauttaneet korviaan, vaan keskittyivät trendikkäiden maastureiden kehittämiseen.
Uuden aallon harjalla
Noin vuoden 2005 tienoilla joku otti Excelin kauniiseen käteen. Pienillä laskutoimituksilla havaittiin, että ”maastoversion” tekeminen olemassa olevasta mallista kustantaa murto-osan siitä, mitä erillisen katumaasturimallin kehittäminen.
Pian näitä alkoikin putkahdella sieltä ja täältä, muun muassa Audilta, Citroënilta, Dacialta, Opelilta, Skodalta, Volvolta ja Volkswagenilta. Jopa Saab ehti tehdä sellaisen 9-3:sta juuri ennen kuolemaansa.
Nyt on vuorossa Seat, mutta sekään ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Tilamalli Altea XL:n Freetrack-versio oli myynnissä 2007-2014. Mikään huippumenestys siitä ei tullut, kuten ei Alteasta muutenkaan. Ehkä myyvemmät kunnon farmarit oli Volkswagen-konsernissa annettu Skodan tehtäväksi?
Nyt Seatilla on uusi vaihde silmässä. Bestseller-mallista Leonista on vihdoin saatu lupa tehdä myös farmariversio. Ja nyt siitä on tullut maastohenkinen X-Perience.
Uuden modulaarisen MQB-perusrakenteen myötä VW-konsernin autoista voidaan tehdä keskenään erilaisempia. Seat Leonin ja Volkswagen Golfin farmareissa on nyt viitisen senttiä lyhyempi akseliväli kuin sisarmalli Skoda Octaviassa.
Octavia on siis tilantarvitsijoille, Leon nuorekkaille säästäväisille ja Golf perinteisille laatutietoisille. Golfistakin on tulossa ”maastomalli” tämän vuoden aikana, joten sitten kolmikon valtavat mallisarjat ovat valmiina.
Jokapaikanhöylä
X-Periencen paras puoli on, että se on Seat Leon kaikkine hyvine ominaisuuksineen. Viitisen tonnia vastaavaa Golfia ja nelisen tonnia Octaviaa halvemmalla saa laadukkaan tuntuisen auton, jossa mikään ei isosti häiritse.
Ajaminen on kaikin puolin helppoa ja toimivaa. Leon on yhtä aikaa sekä tukevan että kevyen tuntuinen ajaa. Maantiellä mennään nätisti ja vakaasti, kaupungissa taas sukkelan näppärästi.
Tiehen on tuntoa varsin hyvin, vaikka talvelta alle jääneet kitkarenkaat yrittivätkin sitä pilata. Mutkapitoa ei ollut niin paljoa kuin auton muuten mainio ajettavuus olisi antanut mahdollisuuksia. Tosin kitkat edes vähän pitivät kurissa rengasmelua. Tien pintojen mukaan vaihteleva jyrinä on aiempien kokemusten perusteella tämän uuden Leonin suurin epämukavuustekijä Suomessa.
Asfaltin jälkeen vauhdikas hiekkatie sopii sekin X-Periencelle oikein hyvin. Siitä siirtyminen pienemmälle metsätielle toikin jo enemmän kysymysmerkkejä. Keväisen mutainen metsätie ja syvät lammikot saivat harkitsemaan kääntymistä takaisin. Pysähdys ja vilkaisu ennen pahoja paikkoja sai mielen muuttumaan. Läpi uskallettiin ajaa varovasti, ja kyllä kannatti! Seatin maastofarmari selvitti ilman pohjakosketuksia paikat, joita moni välttelisi katumaasturillakin. Normaaliin nähden 27 milliä lisää maavaraa auttoi juuri sopivasti.
Takaisin tielle palatessa onkin aika voittamaton olo. Ensi näkemältä vähän vaatimattomalta vaikuttanut Leon X-Perience onkin varsinainen jokapaikanhöylä!
Autoa voi lisäksi säädellä mielensä mukaan MODE-napista normaali-, sportti-, eco- tai itse määriteltävään individual-tilaan. Eri kuskeille tai eri fiiliksiin saa ohjauksen, kaasuunvastaavuuden, ilmastoinnin toiminnan ja vaihteiston pelittämään eri tavoin. Osa säädöistä on hyödyllisiäkin, tosin ohjaus menee sporttitilassa vähän tönköksi. Pakoääniin sporttitila tuo lisämeininkiä myös tässä dieselmallissa.
184-heppainen dieselkone on kova tekijä. Se ei tee Leonista aivan GTI-autoa, mutta lähelle päästään. DSG-vaihteistolla ja nelivedolla perhefarkusta tulee todella rivakka lähtijä kaikissa keleissä. Ohituksia myöten kaikki tilanteet hoituvat vaivattomasti. Silti kulutus pysyy kuutosella ja joskus jopa viitosella alkavissa lukemissa.
Vähempään fiilistelyyn myös 1.6 TDI manuaalivaihteistolla riittää varmasti. Hintaeroa tähän on kuitenkin ”vain” viisi tonnia, joten yli puolitoistakertaiset tehot, automaattilaatikko ja suunnilleen sama kulutus tekevät tästä tehomallistakin suhteellisen varteenotettavan.
Järkisyynä 2-litraiselle dieselille voisi tarjota myös sitä, että tällä saa vetää 2000-kiloista jarrullista peräkärryä. Se on aikamoinen järkäle pienen perheauton perään: yhtä paljon kuin vaikka ison Kian Sorento -maasturin sallittu perävaunupaino.
Yhtäkkiä tämä suvereenisti kaikesta suoriutuva auto onkin aikamoinen pikkujättiläinen.
Arjen asiallinen suorittaja
Leonin mitat ovat sopivaa nykyperheautoa. Sisään mahtuu hyvin, mutta niin mahtuu itse autokin aika moneen paikkaan. Parkkitaloihin ajaa mielellään ja autoa pyörittelee näppärästi kadunkulmissa. Perän pituutta lukuunottamatta mitat ovat helpot hahmottaa. Sivupeilit saisivat olla isommat, että näkisi niistäkin paremmin.
Etupenkeillä mahtuvat istumaan kaikki yhtään ihmisen kokoiset ihmiset. Taaksekin mahtuvat isommatkin aikuiset, kunhan heitä on kaksi. Kolmelle tulee ahtaampaa. Jos pitkän kuskin takana pitää kuskata pitkiä ihmisiä, kannattaa kääntyä aiemmin mainitun pidempiakselivälisen Octavian puoleen.
Tavaratila on Leonissakin mahtava lähes 600-litrainen. Laadukkaasti toteutetussa kontissa on liikuteltava välipohja, neljä kätevää ostoskassikoukkua, painalluksella helposti aukeava näkösuoja ja hyvästä vetimestä kaadettavat takapenkit. Kontti avataan ulkoa Seat-logosta kääntämällä, mikä tuhrii kädet, jos auto on likainen. Ja sitähän tällaisen ruskean käyttöauton kuuluu rapaiseen aikaan ollakin.
Käyttöautoksi arkeen ja mökkimatkoihin Leon X-Perience on todella passeli suorittaja. Jos tarvitsee nelivetoa ja maavaraa, mutta tykkää laadukkaasta ajettavuudesta ja kohtuullisesta hinnasta, se taitaa olla tämän hetken paras uusi auto.
Jos taas Leon tuntuu pieneltä ja vaatimattoman näköiseltä, sitten kannattaa katsoa katumaasturien suuntaan. X-Periencessä on vain oikeasti olennaisimmat huonon tien ominaisuudet: maavara ja neliveto. Muu ylpeily on jätetty pois. Vaatimattomuus kaunistaa.
Raimo Tengvall
Kehuja: asiallinen ja helppo ajettavuus, suorituskyky, kulutus, hinta, kohtuuhyvät tilat
Parantamisen varaa: rengasmelu, pienehköt peilit
