Maailman myydyin avolava sekä vuosikymmenten ajan Yhdysvaltain myyty automalli on ja oli Fordin isokokoinen F-150. Myyntimäärät ovat näin pienestä, kylmästä ja pohjoisesta maasta katsoen aivan käsittämättömiä: huonoina vuosina, kuten vuonna 2009 kun Yhdysvallat paini massiivisen finanssikriisin kanssa, niitä myytiin 413 000 kappaletta, mutta normaalisti alle 700 000 kappaleen vuosimyynti voidaan laskea F-150:n kohdalla heikoksi.
Parhaina vuosina Ford F-150:ia myydään Yhdysvalloissa yli 900 000 kappaletta. Ja tohon päälle sitten vielä ne, mitkä myydään muualla.
Fordin täyskokoisen avolavan riehuntaversio SVT Raptor näki ensimmäisen kerran päivänvalon vuonna 2010, ja vuonna 2017 nimestä pudotettiin pois Fordin erikoisosastoa merkitsevä SVT.
SVT Raptorin idea oli tarjota huomattavasti tavanomaisesta parannettuja off-road-ominaisuuksia, siinä missä tuon aikakauden SVT Lightning oli puolestaan keskittynyt asvalttiominaisuuksien petraamiseen. Sittemmin Lightning-nimi on F-150:n kohdalla varattu F-150:n täyssähköversiolle – ja Raptor on muuttunut entistä enemmän maastoajoon soveltuvaksi.
Nyt myös Suomesta
Suomessa Fordin oma maahantuoja on tähän asti tuonut pienemmästä Rangerista rakenneltua Raptor-versiota Suomeen jo muutaman sukupolven ajan. Fordin maahantuontia nyt muutenkin itselleen havitteleva Hedin Automotive on ottanut Ruotsin pääkonttorin toimien vanavedessä ohjelmaan myös F-150:n jota se tuo siis Suomeen.
Tarjolla on liuta F-150-malleja lähinnä hinnaston yläpäästä, siis sieltä minkä rakentaminen kotimaisia erityistarpeita varten on helpompaa.
Tässä yhteydessä ”kotimaiset erityistarpeet” tarkoittavat tietysti roisia autoveroa. F-150:t muutetaan Suomessa Arctic Trucksin toimesta kuorma-autoiksi, mikä pudottaa niiden hinnat jollain tavalla inhimilliselle tasolle.
Huimaa muuten on, että selvästi pienemmän Ford Rangerin ja jättikokoisen F-150:n painoero ei lopulta ole kovin kummoinen. Isoveljen kori rakennetaan alumiinista mikä pudottaa sen omamassaa niin, että vastaavilla varusteilla painoeroa mallien välillä ei ole kuin parisataa kiloa.
F-150 Raptor on melko ymmärrettävästi malliston terävin raateluhammas. Se on varustettu jatko-ohjaamolla, hillittömillä takapenkkitiloilla ja suunnilleen kaikilla varusteilla mitä F-150-sarjaan on tarjolla.
Saa hyppiä!
F-150 Raptor on rakennettu samanlaiselle tikapuurungolle kuin muutkin F-150:t, mutta sen pyöränripustus, jousitus, vaimennus ja kaikki muukin on vahvistettua tavaraa. Joustovaroja on kasvatettu vakiosta. Etujousitus on rakennettu päällekkäisin kolmiotukivarsin, takaripustus on puolestaan Panhard-tangolla varustettu monivarsituenta.
Vaimennuksesta huolehtivat molemmissa päissä amerikkalaisen Foxin lisäsäiliölliset iskunvaimentimet.
Tämä tekee Raptorista jotain, mitä on vaikea verrata mihinkään muuhun tehdastekoiseen, kadulle rekisteröitävään autoon. Vaimennus on pinnalta mukavan pehmeä mutta samalla erittäin progressiivinen, ja kun joustomatkaa on lähes loputtoman paljon, ei Raptor hätkähdä oikeastaan mistään.
Hidastetöyssyihin voi ajaa täysin tunteettomasti, toki nopeusrajoitusten puitteissa. Auto ei nitise, kitise, kumahtelee eikä protestoi 40 km/h vauhdilla tapahtuvaa ylitystä vaan imaisee töyssyn rakenteeseensa.
Järkälemäiset, 315 milliä leveät nappularenkaat eivät myöskään vaikuta olevan kovin kiinnostuneita sellaisista routavaurioista, joista kunta tai ELY-keskuskaan eivät ole. Ja tänä päivänä se tarkoittaa jo melkoisen suuria reikiä asvaltissa.
Ja sitten se hyppiminen. Emme löytäneet koeajoviikon aikana kovin massiivista nokkaa, josta ponnistaa Raptorilla, mutta paikallinen tyhjä teollisuustontti sekä täyttömäen huippu tarjosivat mahdollisuuden ponnistaa Fordilla irti maankamarasta.
Tunne oli mykistävä. Raptorin ratissa tai ohjaamossa ei erikseen tunne hetkeä, jolloin auto irtoaa maasta, eikä laskeutuminenkaan aiheuta sen kummempaa tömäystä. Liki kuusimetrinen, 3,5-tonnin hirviö laskeutuu soralle ja sepelille kuin sukkasillaan. Se ei vikuroi alastulossa, ei pyri ohjaamaan satunnaiseen tai ei-haluttuun suuntaan. Se vain ottaa uudelleen maanpinnan kouriinsa. Ja nimenomaan näin päin, ei niin että maa ottaisi Fordin vastaan.
Pauhua
Perus-Raptoria liikuttelee 3,5-litrainen tuplaturbo-V6, eli periaatteessa sama voimanlähde kuin muutama vuosi sitten ajamaamme Ranger Raptoria. Isossa versiossa tehoa tosin on puristettu ulos 456 hevosvoimaa, newtonmetrejä koneesta saadaan ulos 691 kappaletta.
Kevytkuorma-autoksi kuristaminen tarkoittaa sitä, että Raptor kiihtyy raa’asti 88 km/h huippunopeuteen, jota tosin pystyy houkuttelemaan ulos vielä kolme tuntikilometriä lisää vakionopeudensäädintä kliksuttelemalla.
Rajoittimeen on valitettavasti myös jäänyt pieni bugi, joka kytkee vakionopeudensäätimen pois päältä, jos nopeus vaikkapa alamäessä kohoaa 92 km/h:ssa. Raptorin tapauksessa vastukset ovat melkoisia, joten vauhti lähtee putoamaan kohtalaisen jyrkästi. Kuljettajalla saattaa siis tulla kiire, jos tilanne tapahtuu esimerkiksi ohittaessa.
Raptorin ajomoodivalitsin on samantyyppinen kuin Ranger Raptorissa: alustaan, moottoriin, 10-vaihteiseen automaattilaatikkoon ja yleensä kaikkeen muuhunkin voi vaikuttaa kiertokytkimellä tai yksittäisillä, erillisillä valitsimilla.
Kaikkein väkivaltaisimmat Baja-asetukset on varustettu ”vain maastokäyttöön”-varoituksella, joka heilahtaa mittaristoon näitä tiloja käytettäessä. Esimerkiksi pakoputkistossa on peräti neljä säätötilaa, hiljaisesta normaalin ja sport-asennon kautta tuohon vain maastokäyttöön tarkoitettuun moodiin. Arvatkaapa taas, käytinkö sitä vain maastossa. No en.
Raptorin äänimaailma on varsinkin Baja-asennossa jylhää pauhua, jossa on annos terävyyttä. Jonkun mielestä läpät auki ajaminen voisi olla noloa ja hävettävää, ja heille suotakoon mahdollisuus mielipiteeseensä.
Raptor on kuitenkin vähän enemmän kuin vain se pieni, ketterä velociraptor -hirmulisko, josta se on nimensä saanut. Se on enemmänkin tyrannosaurus rex: jättikokoinen, ei valtavan ketterä, mutta arvatkaapa kahdesti, nolottiko tyrannosaurusta karjua saalista nähdessään? Ei varmasti.
Jättikokoinen auto ei tosin kulje pienellä polttoainemäärällä. Sekalaisessa ajossa Raptor imuroi bensiiniä suunnilleen 13–15 litraa satasella, maltillisessa maantieajossa lukema saattaa vajota hyvissä olosuhteissa reilun 10 litran tietämiin.
Toisaalta vain kaasu pohjassa tapahtuva hiekkadyynirällääminen nostaisi kulutuksen 15 litran yläpuolelle, mutta mikään ei sitä vastaavasti pudota alle kymmeneen litraan. Onko se sitten paljon, ja jos, niin millä perusteella?
Leikki- ja työkalu
Autoverottomanakin F-150 Raptor on huiman kallis auto. Kun Suomessa pystyy kasikoneisen, hyvin varustellun ja jatko-ohjaamollisen F-150 Lariatin kuittamaan itselleen sopivilla varusteilla noin 80 000 euron hintaan, maksaa Raptor reilut 155 000 euroa.
Hinta on tietysti huima, mutta toisaalta autoon ladattujen erikoiskomponenttien määrä nostaa sen joka tapauksessa tuolle tasolle.
Toisaalta Raptor on auto, joka on helposti vastaus sellaisiinkin kysymyksiin, joita oikeastaan millekään autolle ei ole totuttu esittämään, ei ainakaan samanaikaisesti.
Tarvitseeko pieni kaivinkoneesi kuljettaa työmaalle? Ei ongelmaa, Raptor hinaa mukanaan 3,5 tonnia kitisemättä. Otetaanko samalla mukaan vaikka 300 litraa polttoöljyä tynnyriin lavalle? Ei hätää, hoituu. Pitääkö kuljettaa viisi täysikasvuista aikuista mukavasti mökille? Mahtuvat toki, tila ei lopu kesken. Entäpä tuhannen kilometrin toimintasäde? No, onnistuu, sillä tankki on 136-litrainen. Mites hyppiminen hiekkadyyneillä? Ei ongelmaa!
Positiivinen yllätys F-150 Raptorin kohdalla oli kuitenkin se, miltä itse auto tuntui. Amerikkalaisvalmisteisilta autoilta ei ole oikein koskaan voinut odottaa sellaista täsmällisyyttä ja laadun tuntua kuin vaikkapa kalleimmilta japanilaisilta tai saksalaisilta merkeiltä. Vielä vähemmän sellaista odottaisi työkaluksi alun perin suunnitellulta ja valmistetulta F-150:ltä.
Ohjaamossa ja matkustamossa on kuitenkin hämmästyttävän loppuun viety ja viimeistelty tunnelma. Halpaa, kovaa muovia ei näy eikä tunnu oikein missään, ja materiaaleissa on paljon työkalupakkia tai porsaankuljetusautoa laadukkaampi tuntuma.
Oikeastaan mikään ei myöskään kitise eikä nitise, ja kaikki tuntuu istuvan paikalleen erinomaisesti.
Maantieajossa, pintakaasulla tai pakoputkisto hiljaiseen moodiin vahingossa jääneenä Raptor on myös huiman hiljainen auto. Rengasmelu on käytännössä olematon, huolimatta jättikokoisista nappularenkaista.
Erillisrunko on eristetty ja alumiinikori vaimennettu niin tehokkaasti, että maantiesiirtymissä tuulen kohina on suurin sisään välittyvä ääni, renkaiden tarjotessa etäisen, mutta vaikeasti korvakuulolta eroteltavan taustan sille.
Onko Raptor turhake? Ei varmasti ole. Se on ehkä ylilyönti niin Fordilta kuin sellaisen itselleen tai firmalleen työkaluksi ostavalta asiakkaalta, mutta parhaat ja hauskimmat asiat maailmassa usein ovat sellaisia.
Vanhaa sanontaa lainaten, parempi överit kuin vajarit.
