Ford Zodiac

Alkuun tiivistelmä satunnaiselle ilmoituksen katsojalle:

Britti-Fordien huippumalli 60-luvun lopulta. Ollut minulla vuodesta 1991 ja pienen alkuehostuksen jälkeen sillä ajettiin 1992-94 kesät käyttö/harrasteautona, kunnes takapään erillisjousituksen apurungon korikiinnityksen neljästä pisteestä yhden kumi petti ja auto jäi odottamaan parempia aikoja. Maalattiin 2014 säilytysaikana syntyneiden pintavaurioiden takia, mutta hiontapölyjen siivoaminen, uusien ovitiivisteiden liimaus ja erinäisten pikkuosien kiinnittäminen ovat jääneet aina muiden projektien jalkoihin. Auto on seissyt maalauksen jälkeen kuivassa puisessa pihatallissa. Moottori käy, jarrut toimivat reippaasti pumppaamalla ja on varovasti siirrettävissä pihamaalla tai ajettavissa trailerille. Muuta vikalistaa ja askartelutarvetta kuvataan tarkemmin jäljempänä.

Kuvien lopussa on kaksi netistä lainattua kuvaa valmiista autoista ja niitä löytyy helposti kuvahaulla Ford Zodiac Mk4 runsaasti lisää, joista voi tarkistaa, miltä auto näyttää korin koristeosat paikallaan. Takavalojen kehykset, niiden välinen koristepaneeli, maski ja etuvalojen kehykset sekä konepellin koriste ja päällinen tähtikoriste muuttavat ulkoasua paljon ja erottavat sen Zephyr-veljestään.

Puuhapihan lukuisten kulkuneuvojen syyspuhdistuksen ja talvisäilytyksen valmistelujen jälkeen on tullut niinkin radikaali ajatus mieleen, että voisi olla järkevää lyhentää hiukan työlistaa, jotta saisi jotain valmiiksi asti. Tässä nyt sitten Zodiac Mk4 voisi joutua uhriksi, jotta saisi edeltävän mallin eli Zodiac MK3:n , sen siipimallisen, edes yhden pykälän ylemmäs.

Jos tämä ilmoituksen Mk4 sattuisi nykypäivänä varsin harvinaisena mallina oikeasti kiinnostamaan, niin vaihtoa voisi ajatella järkevään rahasummaan, museorekisteröityyn valmiiseen 6 tai 8 sylinteriseen, mielellään alle 4,8m pitkään autoon tai vaikkapa moottoripyörään. Moottoripyöriä on toki ennestäänkin lukuisia, mutta kiinnostavan sellaisen saa aina jonnekin säilöön. Rahaa voidaan käsitellä joustavasti suuntaan tai toiseen ajoneuvovaihtojen yhteydessä.

Alkuperäiset kilvet ovat tallessa, mutta auto ei ole enää Traficomin tietokannassa, joten vaatii rekisteröintikatsastuksen. 90-lukuinen punainen nimissäni oleva rekisteriote (tekninen ja ilmoitusosa) on tallessa, joten sillä ja luovutustodistuksella helppo rekisteröidä kokoamisen ja kunnostuksen jälkeen.

Aidosti kiinnostuneelle tässä sitten tarkemmin Zodiacin historiasta ja nykykunnosta. Tekstiä on sitten pitkästi

:

Auto on ostettu aikanaan Tampereen Auto-Lammiselta ja oli ilmeisesti Tampereen seudulla pari ensimmäistä vuosikymmentä. Autoa on laitettu laajasti 1980-luvun lopulla silloisen omistajan aikana. Se on tuolloin maalattu ensimmäisen kerran ja mm tankomallinen ohjaustehostimen työsylinteri kunnostettu. Etupenkit oli verhoiltu siististi uudelleen alkuperäistyyliin, mutta värisävy poikkeaa lievästi alkuperäisessä ehjässä asussa olevasta takapenkistä. Auton nokkaa oli kolhittu ja korjauksen jälkiä on vielä näkyvissä konetilan etuosassa olevan varapyöräkaukalon alueella. Etuvalojen välisen ”maskin” pinnassa on vielä hiukan ylimääräisiä jälkiä. Puskurin alapuolisen varsinaisen ilmanoton suojaritilä on vielä oikomatta, mutta tallessa.

Kori: Nykyinen vuonna 2014 tehty maalaus on siisti vaakapintojen osalta, mutta joissain kohdissa maalari on oikaissut pohjatöiden osalta. Näin on erityisesti helmojen kohdalla. Kantavissa osissa ei ennen maalausta havaittu ruostevaurioita. Etulattiaan, takakaariin ja tuulilasin reunukseen tehtiin ruostekorjauksia ennen maalausta. Katsastuskuntoon laittaminen ei nähdäkseni vaadi mitään ruostekorjauksia. Yleisilmeeltään kori on harrasteautoksi ryhdikäs ja siisti, mutta ei näyttelytasoa. Etu- ja takalasien tiivisteet uusittiin. Asennusta odottavat edelleen uudet ovien ja takaluukun tiivisteet. Korin kaikki koristeosat ja listat ovat tallessa. Takalasin voi joutua vielä irrottamaan, jotta voi asentaa helpommin muutaman puuttuvan listakiinnikkeen.

Kuvissa näkyvät oranssit suojateipit ovat peittämässä korin osien kiinnitysreikiä pesun takia.

Alusta: Taka-apurungon vasemman puolen toisen kiinnityspisteen apurungon puoleinen kiinnikeosa pitää vaihtaa, ilmeisesti kumiosa on revennyt ja päästää poikkipalkin liikkumaan liikaa. Kiinnike on pultattu apurungon poikkipalkin päälle. Ajossa vika ilmeni kolahduksena reippaammassa vaihteen vaihdoksessa. Tämä jätti aikaan ennen internettiä auton seisomaan, koska purkuun olisi mennyt tuolloin liikaa aikaa ja osan hankinta tuntui mahdottomalta kohtuu ajassa.

Auto oli pari viime vuotta pelkästään säilytystallissa ja tuona aikana edessä alatukivarsien ja kallistuksen vakaajan (joustintukirakenne) välinen pusla oli maistunut kummaltakin puolelta jollekin jyrsijälajille, koska jäljellä ei ollut kuin muutama murunen lattialla. Nyt etutolpat pääsevät liikkumaan ylimääräisesti eikä autoa kannata suunnitella ajettavan pihoja pidemmälle.

Ohjaustehostimen työsylinteri liitoksineen vuotaa reippaasti. Se tiputteli jo 90-luvun alkuvuosien aktiiviaikoina. Vaatii uuden tiivistyskorjauskierroksen tai korvaavan osan.

Tässä 68-mallissa on takapyörien pystykallistumaa jo lisätty ajo-ominaisuuksien parantamiseksi. Koska ajoin 90-luvun alussa yleensä perhe, lastenvaunut ym kuormalla, tuli tuolloin asennettua korotuskumipalat takajousien kierteiden väliin. Tuntui sitä ennen kuluttavan takarenkaiden sisäsyrjää. Kumit ovat vielä paikallaan.

Auton mukana tulee NOS Monroe vaimenninpatruunat eteen, joskaan tarvetta vaihdolle ei aktiiviajoaikana havaittu.

Jarrut: Toimivat pumppaamalla pihasiirtelyyn riittävästi. Pääsylinterin kumit laskevat paineen eli tarvitaan hoonaus ja uudet kumit. Ennen katsastusta kävisin kyllä jarrusatulatkin läpi. On muuten vielä yksipiirinen järjestelmä. Kokemus opetti, ettei pidä luottaa takajarrujen automaattisäätöön vaan kannattaa toisinaan käydä manuaalisti pyöräyttämässä säätöpyörällä välykset pienemmäksi. Tässä rakenteessa nestepuolen mäntä ja käsijarrumekanismi vaikuttavat samaan osaan, joka siirtää liikkeen paloille. Jos liikevaraa on liikaa, niin on mahdollista tehostimen avulla polkaista nestemäntä ohi rajoitinprikan, jolloin seuraavaa jarrutusta ei enää ole. Itselle kävi näin kaksi kertaa, ensin hirveä väistäessä ja toisella kertaa kaksijalkaisen loikatessa suojatielle. Toki voisi vaihtaa tilalle 2-piirisen järjestelmän pääsylinterin ja muokata jarruputkistoa vastaavasti.

Moottori: Moottorin todellisesta ajomäärästä ei ole edes perimätietoa. Veto oli kolmen litran Essex V6:n tyyliin reipasta ja auto liikkui kevyesti, joskaan ei kovin taloudellisesti. Ajomäärä lienee maltillinen tai sitten moottori on remontoitu välillä. Öljynpaineet ovat hyvät eikä ole massiivisia öljy -tai nestevuotoja. Tarpeeksi pitkän tyhjäkäynnin yhteydessä alkaa putki tarjota kevyttä sinertävää pilveä. Koska tätä ei tapahtunut aikanaan aktiivikäytössä, veikkaisin, että venttiiliohjurien kumit ovat korppuuntuneet odotteluvuosien aikana.

Vaihdoin aikanaan uuden virranjakajan ja käynti on edelleen tasaista, mutta se peittyy nykyisin todella lahojen pakosarjojen säksätykseen. Ehjät pakosarjat tulevat mukaan. Pakoputkisto on edelleen paikallaan, mutta lähtisin sen täydestä uusimisesta ennen katsastusta.

Kaasuttimen rikastin on aina toiminut nihkeästi ja se yhdistettynä helposti moottorin luvatessa irti kytkevään starttiin tekee kylmän kelit käynnistyksestä toisinaan hidasta. Kesäautossa tämä ei häirinnyt ja tämä jäi aikanaan hoitamatta.

Vaihteisto ja voimansiirto: Automaattivaihteisto on BW35 ja toiminnaltaan ja säädöiltään suht sporttinen eli reippaamman kaasun vaihdot olivat aika tuntuvia. Laatikko oli läpikäyty edellisen omistajan aikana, ehkä oli jopa Ford-korjaamo kyseessä, mutta saattaisi nykytietämyksellä tulla sulavammin toimivaksi. Mutta ei siis ollut tuolloin ajoaikana varsinaisia toiminnallisia ongelmia.

Vasemman puolen vetoakselin sisempi ristinivel vaihdettiin kalliisti. Ennen internettiä ei löytynyt oikean kokoista ristiniveltä vakiotarjonnasta, joten laakerikuppien reikiä suurennettiin koneistamolla. Kardaaniakselin ristinivelet saatoin myös vaihtaa.

Perä tiputtaa nyt vuosien jälkeen hiukan öljyä. Mukaan saa myös vaihtoperän, jonka tulin aikanaan hankkineeksi, mutta sen nykykunnosta ei ole tietoa. Lämpimässä on kuitenkin odotellut viimeiset reilut 30 vuotta.

Sähköt: Erilaisia kontaktiongelmia esiintyy siellä täällä hiukan tilanteen mukaan. Valot toimivat, vilkut ajoittain. Torvi soi edelleen ja puhallin lähtee joskus pyörimään, joskin saattaa äännellä. Laturin käytös vaihtelee myös. Nämä ovat varmaankin hoidettavissa kontaktien läpikäymisellä ja laakerirasvauksella. 2012 kun ajoin auton maalausremonttiin Keski-Suomeen, niin laitoin nämä toimimaan. Samoin 2014, kun valmistelin auton paluukuntoon. Joten ovat varmaan kohtuullisella työllä edelleen elvytettävissä. Sen sijaan pyyhkijöiden moottori on sen verran pahasti hapettunut, että vaatii peruskorjauksen tai vaihdon.

Mittaristossa kierroslukumittari on pätkinyt aina. Öljynpainemittari mekaanisena toimii, muut apumittarit kontaktien ollessa kunnossa ok. Nopeusmittari näytti jo 90-luvulla alakanttiin. Mittariston peitelevy on ehjä, mutta sen kiiltokehykset ovat normaaliin tapaan jo harmaantuneet tai varisseet pois. Radion peitelevy puuttuu, mutta mukaan saa halutessaan suht oikean ikäisen ASA-autoradion, joka toimi ainakin vielä 90-luvulla.

Muu varustus: Lukot, ikkunahissit ovat ok, joskin osa on vielä asentamatta, koska olivat purettuna ennen hiontaa ja maalausta. Kuski aurinkolippa puuttuu, sinnepäin oleva (Ford?)korvike voisi löytyä. Takapuskurissa on lievä taite/painuma eikä puskurien kromaus ole tietenkään enää uuden veroinen. Ruostereikiä ei kuitenkaan ole.

Penkit ovat ehjät ja ryhdissään. Teetin silloin 90-luvulla niihin sisustukseen sävytetyt päälliset, jotka ovat edelleen kunnossa. Toivat tekonahkapenkkiseen kesäautoon mukavuutta ja yhtenäistivät samalla korjattujen etuistuinten ja originaaliasuisen takapenkin välisen pienen sävyeron. Lattian matoista vain osa on tallessa. Kosteusvaurioita oli etenkin kuskin jalkatilan matossa. Itse hankkisin uuden mattosarjan, minkä jälkeen sisus olisi varsin siisti, koska esimerkiksi oviverhoilut, keskikonsoli, sisäkatto jne ovat kelvolliset.

Renkaat ja vanteet: Tämä onkin mielenkiintoinen osuus. Kuvissa ja nyt tallissakin auton alla ovat USA Fordin alkuperäiset Styled Steel Wheelsit, 14x6 kromatut teräsvanteet, joihin on myös yhdessä kuvassa näkyvät koristekehät ja kapselit. Kaikki aitoja ja hyväkuntoisia. Ostin nämä kovalla rahalla noin 1993. Renkaat ovat kokoa 195/75-14 ja samalta ajalta. Nämä vanteet sopivat mielestäni täydellisesti auton lookiin ja leventävät sopivasti raideväliä, jolloin auto seisoo tukevasti, mutta ei liioitellen kuten nykyisin näyttää olevan usein tapana. Vanteet olivat USA Fordien erikoismallien varusteena vuosina 1968-69 hiukan lähteestä riippuen. Voisi hyvin kuvitella, että 1968 uuden Zodiacin ostaja olisi Ford liikkeessä vaikkapa Mustangin erikoisversion nähtyään halunnut juuri samanlaiset vanteet. Siinäpä museomiehille pohdittavaa. Näillä vanteilla on maailmalla kysyntää, joten niitä ei ole pakko ostaa auton mukana, mutta en niitä myöskään myy erikseen niin kauan kuin Zodiac on minulla.

Auton alkuperäiset peltivanteet ja Zodiacin omat kokopeittävät kapselit (vrt Ford 26M) ovat toisena optiona. Näillä vanteiila on tällä hetkellä asennettuna 175/75-14 valkosivurenkaat, jotka ovat pyörineet ajossa vm65 Zodiac MkIII projektini alla. Ne renkaat ovat tietenkin myös 90-luvulta, joskin varastossa olleet pois auringonvalosta nekin kohta 30 vuotta.

Kolmas budjettivaihtoehto on sitten Toyotan puhalletut ja maalatut peltivanteet, joilla on 185/80-14 nastarenkaat. Nastoja niukasti ja ikää liikaa, mutta käyvät säilytykseen tai varovaiseen siirtoon.

Tässä kohtaa lukijalla pitäisi alkaa olla kuvat katsottuaan ja tekstin luettuaan käsitys, minkälaisesta projektista on kysymys. Jos kuvatut työkohteet ja osahankintatarpeet eivät pelästytä ja aikaa tuntuisi olevan, niin tervetuloa käymään ja katsomaan tarkemmin kohdetta. Siitä voi sitten tarkentaa omaa näkemystään, mikä olisi kunnostuksen teema ja tavoitetaso. Ja olisiko mahdollista neuvotella molempia osapuolia tyydyttävät omistuksen vaihtumisen ehdot. Näitä Zodiaceja, mallisarjasta riippumatta, on aika harvakseltaan ollut viime vuosina tai vuosikymmeninä markkinoilla. Tuoreinahan nämä nelossarjalaiset eivät olleet erityisen haluttuja, mutta aika tekee toisinaan tehtävänsä ja arvostukset muuttuvat. Omaan silmääni esimerkiksi nelioviseksi aika poikkeavat mittasuhteet näyttivät pienenä poikana TM:n koeajoa tutkiessa aika erikoisilta, mutta jo 90-luvulla silmä katsoi toisin. Ja nyt pestynä pihalla seistessään MkIV oli varsin tyylikäs – nykykunnossaankin.

Olen pyrkinyt antamaan autosta tässä varsin kattavat tiedot. Nykyisillä polttoainehinnoilla en itsekään lähtisi kovin kauas katsomaan ellei kohde ole todella kiinnostava. Jos kaipaat siis vielä jotain tarkennusta auton tietoihin tai haluat jo sopia katsomaan tulosta, tee se mielellään soittaen klo 10 -21.

Ulkopukki on vielä varattuna, mutta lähiaikoina saanen W126:n siltä pois, jolloin auton pohjan tarkastelukin onnistuu vaivatta. Joitain sisustan osia ja renkaita/vanteita on vielä hajautettuna eri varastoihin, mutta ovat haalittavissa kokoon tai katsottavissa saman käynnin yhteydessä, ovat siis auton kanssa samalla paikkakunnalla.

Älä laita turhaan tonnin tarjouksia nimettömänä tekstarina tai järjestelmän viestinä, kiitos. Tällaiset kohteet on parempi nähdä ensin ja miettiä oikeaan hintaa vasta sitten.