Corolla, Octavia, Qashqai. Siinäpä suomalaisen automarkkinan pyhä kolminaisuus, joka on säilyttänyt suosiotaan vuodesta ja mallisukupolvesta toiseen. Viimeksi mainitun veto on hieman viime vuosina hiipunut, mutta kyllä se edelleen keikkuu tukevasti top-listoilla. Nissan saavutti 3. sukupolven kolme vuotta sitten ja nyt auto on saanut puolimatkan faceliftin.
Muutokset ovat maltillisia, keskittyen lähinnä käytettävyyteen.
Mutta otetaanpa muistin virkistämiseksi perusasiat ensin. Nykyinen Qashqai on omassa hinta-, koko- ja koriluokassaan sangen hyvä auto. Se kuuluu siihen kategoriaan harmaita suorittajia, jotka eivät nostata oikeastaan minkäänlaisia tunteita, eivät tee mitään asiaa erityisen hyvin, mutta hoitavat koko paketin riittävän hyvin, että se kelpaa useimmille. Kelpasi se ennenkin, vaikka aiempia sukupolvia ei voi varsinaisesti hyviksi kuvailla. Nykyinen Nissan ilme on myös mielestäni hyvä. Ehkei se ole maailman jännittävin muotoilultaan, vaikka näyttääkin omaan silmääni hyvältä.
2020-luvun Qashqaissa alusta on perusvarma, rautajousitettu. Se hoitaa töyssyt kohtalaisen eleettä ja on useimmissa tilanteissa ihan mukava, vaikka jonkin verran värinöitä ja tärinöitä välittyykin sisään. Ohjaus on samaa kategoriaa: hoitaa hommansa, mutta on aavistuksen löysä keskialueella ja hieman epämääräinen, jos mutkaan runttaa vähän eloisammin. Tällä ei tosin ole merkitystä, sillä ei tätä autoa siihen ole rakennettu. Ajomukavuutta lisää sangen hyvä äänieristys, rengasmelu jää matalaksi ja etäiseksi.
Qasqai on saatavilla vähän erikoisemmalla e-Power-voimalinjalla, mutta koeajoon päätyi aika tavanomainen kevythybridi, joka on jälleen niin sanotusti mukiinmenevä. Toisinaan hidastaessa esiintyi nykimistä, kun sopivasti jätti lapikkaan väärään kohtaan kaasupoljinta, mutta pääsääntöisesti vaihdot sujuivat tarpeeksi huomaamatta.
Kulutuksessa tämänkaltaisen voimalinjan heikkous tulee paremmin esiin. Kylmäkäynnistysten jälkeen kaupunkiajossa noustaan melko korkealle. Täyshybridit menevät pätkäajossa paljon pienemmällä. Parhaimmillaan sain painettua janoisuuden 5,1 litraan satasella kevyessä maantieajossa.
Tilaa on
Ergonomiaa ja tiloja voi kuvailla kohtalaisiksi. Kuten tavallista tämän luokan autoille, joissa ei ole kunnon säädöillä varustettuja penkkejä, ajoasento jää omalla kohdallani aavistuksen vajaaksi. Jostain pitää tehdä kompromissi ja tässä se oli reisituki. Sama tilanne on takapenkillä, sillä istuinosa on polttomoottoriautolle erikoisen matala. Polvi- ja pääntilaa kuitenkin riittää ja takana matkustanee pitkää matkaa melko mukavasti. Erinomaisena yksityiskohtana takaovet aukeavat lähes 90 asteen kulmaan.
Takakonttia voi jo kehua. Välipohja on toteutettu kahdessa osassa. Sen saa halutessaan pudotettua lattialle, jolloin tilan saa kunnolla käyttöön ilman, että levyt pitää kiikuttaa varastoon, tai etummaisen voi vaihtoehtoisesti nostaa pystyyn tilanjakajaksi.
Käytettävyyspuolella Nissan luottaa uudistuneesta tietoviihdejärjestelmästä huolimatta fyysisiin, perinteisiin painikkeisiin. Se on hyvä, vaikka keskinäyttö toimii kohtalaisen liukkaasti. Valitettavasti aika moni asia pitää yhä tehdä ratin painikkeilla mittaristonäytön kautta, mistä en itse niin paljoa pidä.
Ylinopeushälytyksen saa onneksi todella näppärästi pois. Systeemi on pitkälti sama kuin yhteistyösisisar Renault'lla. Kuljettaja voi asettaa omat, personoidut ajoavustinasetuksensa, jotka saa ajoon lähtiessä hetkessä päälle. Renault hoitaa homman dedikoidun napin avulla, Nissanilla painetaan kahta rattipainiketta, mutta homma on jouhevaa.
Itse järjestelmä ei muuten herätä hurraahuutoja. Päädyin aika nopeasti luottamaan pelkkään Android Autoon. Lievää bugisuutta esiintyi tosin siinä mielessä, että Bluetooth-yhteydellä oli ikävä taipumus toisinaan pätkiä hetkellisesti. Kaiken kaikkiaan kokonaisuudesta tulee sanoisinko kökön näköisen mittariston kanssa vanhahtava vaikutelma. Tämäkään ei varsinainen yllätys ole, sillä autojen käyttöjärjestelmät kehittyvät ja muuttuvat huimalla vauhdilla.
Uutta mallistopäivityksessä on N-Design-varustetaso, joka toki löytyi koeajoautosta. Siinä sisustus on tikattua mustaa nahkaa ja tummaa mokkanahkaa. Yleisilme on suoraan sanottuna tunkkainen.
Qashqaita joutuu väkisinkin vertaamaan aivan uunituoreeseen Renault Symbioziin. Kontrasti Renault-Nissan-Mitsubishi -allianssin kahden tuotteen välillä on melkoinen. Renault, joka tosiaan on ihan uusi eikä mikään mallipäivitys, näyttää ja tuntuu tuoreelta niin sisustukseltaan kuin järjestelmältään. Lisäksi Symbioz on täyshybridi. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi Qashqai on kalliimpi, niin lähtöhinnaltaan kuin varustepaketeiltaan.
Mutta eipä se ole ennenkään Qashqain voittokulkua estänyt. Kuten todettua, tämä mallisukupolvi on japanilaissuosikin osalta selvästi paras ja oikeasti aika hyvä. Peruutuskamera muuten on, toisin kuin Renault'lla, otettu vähän ylemmältä hyllyltä.
